Ilki Ihanassa on päähenkilönä Aislinn, tyttö, joka näkee keijuja. Tässä kirjassa keijut eivät edes ole niitä tavallisia kauniita siivekkäitä metsässä elijöitä vaan ne ovat pirullisia ja ilkeitä. Jopa vaarallisia. Aislinn kuitenkin on elänyt keijuja vältellen ja ollut paljastamatta niille, että näkee niitä, kunnes tulee Keenan, joka kiinnostuu Aislinnista. Aislinn taas on kiinnostunut kaveristaan Sethistä. Tästäpä tulee kolmiodraama, tietenkin.
Keenan ei edes ole ihminen vaan keiju, vieläpä Kesän kuningas. Keenanin täytyy löytää itselleen Kesän kuningatar.
Minulle oli pitkään epäselvä, mikä Keenanin tehtävä oikein on ja kuviot muutenkin olivat outoja. Vasta jossain parin sadan sivun paikkeilla asia selveni. Keenan on siis Talven kuningattaren Beiran poika ja itse siis Kesän kuningas. Keenanin täytyy hankkia itselleen Kesän kuningatar, jotta saa täydet keijuvoimat. Okei, tämä tuli selväksi jossakin vaiheessa. Mutta sitten on Donia, joka on Talven tyttö, ja siis edellinen, jota Keenan on kosiskellut ja uskonut olevan 'Se oikea' Kesän kuningattareksi. Sitten oli vielä Kesän tyttöjä, joita Keenan oli myös kosiskellut samasta syystä kuin Doniaa.
Minulle oli epäselvää kauan aikaa se, miksi Doniasta sitten oli tullut Talven tyttö ja muut olivat Kesän tyttöjä. No se selvisikin sitten kun Aislinnin oli tarkoitus tehdä koe ja tarttua Beiran sauvaan ja sillä selvisi se, onko Aislinn 'Se oikea'. Kesän tytöiksi muuttuneet eivät olleet koskeneet sauvaan mutta Donia siis oli. Ja Donia ei ollut 'Se oikea'. Kauhea miten epäselvää tämä oli kirjaa lukiessa.
Muutenkin kirjassa ärsytti ihan älyttömästi epäselvyys ja noh, kaikki melkein. Idea ja juoni sinänsä oli ihan hyviä ja tykkäsinkin tällaisesta erilaisesta fantasiakirjasta, mutta toteutus oli päin prinkkalaa. Suomentajalla oli tullut melko paljon kirjotusvirheitä ja sitten asiat oli esitetty liian sekavasti tai sitten liian löysästi. Toisin sanoen välillä olin ihan hukassa, että missä nyt ollaan menossa ja mitä on tapahtunut.
Lisäksi tapahtumat olivat aika laimeita. Ensimmäiset 150 sivua meni siihen kun Aislinn yritti vältellä keijuja ja Keenania parhaansa mukaan. Sitten yhtäkkiä Aislinn onkin Keenanin kanssa viettämässä aikaa ja hups, Aislinn joi keijujen juomaa ja muuttui itse keijuksi. Tämä tapahtuma oli minun mielestäni liian arvoton tai siis sen olisi pitänyt olla suurempi tapahtuma kuin se edes oli. Ylipäätään kaikki käännekohdat ja suuret tapahtumat oli esitetty liian tylsästi ja ei tullut missään vaiheessa sellaista hengenpidätys oloa, että jännittää mitä tapahtuu seuraavaksi. Kaikki vaan tapahtui, tuosta noin vain, ilman mitään kummallista. Ne eivät olleet niin isoja asioita kuin olisi pitänyt. Edelleenkään. Toistan itseäni, koska asia vain ottaa päähän.
Vielä kirjan kirjoitustyylistä, jokaisen kappaleen alussa oli pieni pätkä jostakin keijutietokirjasta lainattu pätkä. En ymmärrä, miksi niissä melkein jokaisessa lainauksessa oli joku sana laitettu hakasulkuihin. Esimerkkinä:
[Ne tarjosivat] hänelle juotavaa...jälkeenpäin, kun musiikki taukosi, koko seurue hajaantui ja hän jäi kuppi kädessä seisomaan ja palasi kotiin, kylläkin lopen uupuneena.
Thomas Keightley, The Fairy Mythology (1870)Kirjassa oli monta aukkoa, joihin olisin kaivannut vastauksia ja selvennyksiä. Täytyy kyllä varmaan se jatko-osakin lukea, koska olen vain perfektionisti ja haluan sen lukea, koska luin tämän ensimmäisenkin. Sarjasta vissiin on viisi kirjaa, mutta kaksi niistä on vasta suomennettu. Saa nähdä suomennetaanko muita edes.
Arvosana: ♦ ♦
Nimi: Ilki ihana
Alkuperäinen nimi: Wicked Lovely
Kirjailija: Melissa Marr
Julkaistu: 2007
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 328
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti