Pitkään tätä kappaletta etsin ja viimein sen löysin. Olen kuullut Oasiksen Wonderwall-biisin jo ties kuinka kauan aikaa sitten. Aina on kuitenkin bändin ja biisin nimi menneet ohi korvien. Aina muistin vain, että laulussa lauletaan jossain kohtaa jotakin tyyliin "seize me...". Sen tarkempaa en tiennyt. En kuitenkaan kappaletta sen kummemmin etsinyt, kunnes varmaan kuukausi sitten tämän näin Voicen kanavalla tv:stä. Silloinkin nimet menivät ohitse, mutta sain muistutuksen taas tämän biisin olemassaolosta.
Facebookissa sitten kaverini julkaisi kuvan, jossa hän oli tatuoinut kaverilleen tekstin "Seize the day". Joku oli sitten kommentoinut siihen, että se on Avenged Sevenfoldin biisi. Luulin vihdoin löytäneeni etsimäni biisin, mutta ei. Etsintä jatkui.
Sitten tässä pari päivää sitten YouTube surffailulla löysin etsimäni. En etsinyt juuri tätä biisiä, mutta kun kuuntelin sieltä kappaleita Spotify-ajan ummettua ja sivupalkista aina klikkailin seuraavaan kappaleeseen niin lopulta tämä osui kohdalle.
Päätin tämän nyt jakaa täällä, kun en ole hetkeen biiseistä blogannut. Lisäksi nyt tämä biisi ja bändi on muistissa selkäytimessäni asti! Ei tarvitse enää etsiä :D Biisistä tykkään kovasti, vaikka onkin melkein yhtä vanha kuin minä, mutta ikähän on vain numero... Biisi on siis vuodelta 1995.
torstai 31. lokakuuta 2013
perjantai 25. lokakuuta 2013
Mitä on tulossa?
Ajattelin tehdä tällaisen pienen koostepostauksen tulevista postauksista ja muista loppuvuoden asioista. Eli siis joitakin postauksia on suunnitteilla kunhan saan ne vain kirjoitettua ja valokuvat otettua ja käsiteltyä. Photoshop on vielä asentamatta, kun pitäisi ne levyt jostakin kaivaa. Paintilla siis mennään :D
Koneen rikkoutumisen takia en saanut kirjoitettua postauksia ajallaan ja koneen takaisin saamisen jälkeen on ollut hiukan kiire. Nyt kuitenkin yritän saada vaikka sitten urakalla kirjoitettua ja ajastettua postaukset. Ainakin näistä asioista ajattelin kirjoittaa:
Koneen rikkoutumisen takia en saanut kirjoitettua postauksia ajallaan ja koneen takaisin saamisen jälkeen on ollut hiukan kiire. Nyt kuitenkin yritän saada vaikka sitten urakalla kirjoitettua ja ajastettua postaukset. Ainakin näistä asioista ajattelin kirjoittaa:
- Sinfoniaesitys, jossa kävin
- Tenttikirjoista
- Muutama kirjapostaus
- Muutama elokuvapostaus
- Jonkun verran vuoden aikana katsomista dvd-bokseista
Lisäksi joulun jälkeen ajattelin postailla joululahjoista, jotka kerkesin tekemään itse, jos kerkesin. Sekä jos kerkeän tekemään joulukortteja niin niistä kirjoittelen myös. Tietenkin kirjoittelen elokuvista ja kirjoista, jotka nyt loppuvuoden aikana katson tai luen. Musiikistakin yritän kehitellä jotain, mutta biisipostaukset lähinnä tulee sen hetkisen tunteen ja biisin mukaan. Niitä ei oikein voi etukäteen suunnitella.
Tulevina lukusuunnitelminani olisi saada noita haasteita suoritettua. Ne on vähän jäänyt kun vuosi on hurahtanut niin nopeaa ja kohta ne loppuu. Katsotaan, miten käy. Jos en kerkeä deadlineen niitä suorittamaan niin jatkan sitten omana haasteenani niitä.
Facebook-sivuja olen ajatellut tehdä myös. En ole vielä mitään päättänyt ja toistaiseksi se on vain mietintämyssyn sisällä. Katsotaan sitäkin, saanko sen joskus tehtyä vai jätänkö tekemättä kokonaan.
Olen myös ajatellut kirjoittaa sellaisen tekstin, jossa kertoisin omasta arvosteluperiaatteestani ja muista tähän blogiin liittyvistä asioista. Lähinnä ehkä itseni takia, että saan ajatukseni tästä kasaan. Eli juurikin siitä, miten kaikki on vain minun mielipiteitäni ja muut saavat olla omaa mieltä asiasta ja siitä, mille annan yhden timantin ja mille viisi.
Ricosta myös ehkä postailen joitakin kuvia. Se on kuitenkin suuri osa elämääni ja piristää päiviäni. Haluan tuon töhöttäjän kuvia jakaa muillekin. :)
Facebook-sivuja olen ajatellut tehdä myös. En ole vielä mitään päättänyt ja toistaiseksi se on vain mietintämyssyn sisällä. Katsotaan sitäkin, saanko sen joskus tehtyä vai jätänkö tekemättä kokonaan.
Olen myös ajatellut kirjoittaa sellaisen tekstin, jossa kertoisin omasta arvosteluperiaatteestani ja muista tähän blogiin liittyvistä asioista. Lähinnä ehkä itseni takia, että saan ajatukseni tästä kasaan. Eli juurikin siitä, miten kaikki on vain minun mielipiteitäni ja muut saavat olla omaa mieltä asiasta ja siitä, mille annan yhden timantin ja mille viisi.
Ricosta myös ehkä postailen joitakin kuvia. Se on kuitenkin suuri osa elämääni ja piristää päiviäni. Haluan tuon töhöttäjän kuvia jakaa muillekin. :)
Joulukuussa on myös blogini 1-vuotis synttärit, mikä on ihan huikeeta! En oo koskaan aikaisemmin saanut viettää blogisynttäreitä, koska ne on kuollut muutaman viikon jälkeen aina :D En lupaa järjestää mitään arvontaa, kun on tuo opiskelijabudjetti, mutta katsotaan.
torstai 24. lokakuuta 2013
PMMP 11.10.2013
Eka ajattelin, etten PMMP:n keikasta kirjoita mitään, kun ei minulla ole yhtään kuvaa keikalta. Päätin kuitenkin, että pakkohan se on kirjoittaa, kun se oli niin hieno kokemus!
Eli ostin PMMP:n keikalle Seinäjoen Rytmikorjaamolle lipun jo heinäkuun puolella ja päätin, että menen sinne vaikka yksin jos en saa ketään kaveriksi. Ei tarvinnut onneksi yksin mennä. Olihan sentään syntymäpäiväni :)
Keikka alkoi 22.30 ja koko päivän odotin sitä kuin kuuta nousevaa. Päivällä ei ollut edes koulua, että olisi aika mennyt nopeampaa kun olisi ollut jotain tekemistä. Yllätyin kuitenkin, että keikka alkoi noin aikaisin jo, mutta se selvisikin, kun he vetivät 2,5 tunnin keikan. Minulta kyllä jäi viimeinen tunti harmikseni näkemättä ja kuulematta, kun tyypit, joiden kanssa sinne menin, halusivat lähteä jo pois ja olin heidän kyydillä. Mutta se puolitoista tuntia, jonka kerkesin näkemään oli jotakin niin hienoa.
PMMP:n keikalla olen käynyt kolme kertaa aikaisemmin mutta rytmiksen keikka oli paras ikinä. Keikka alkoi Rusketusraidoilla, sillä biisillä, joka heidät nosti pinnalle.
Siitä he jatkoivat Kuulkaas enot! -levyn kappaleilla ja soittivat jopa sellaisia kappaleita, joita en ole aiemmin keikoilla kuullut. Esimerkiksi Odotan ja Kesä -95.
Kuulkaas enot! -levyn jälkeen siirryttiin seuraavaan levyyn eli Kovemmat kädet -levyyn. Kyseiseltä levyltä he soittivat ainakin Kovemmat kädet, Oo siellä jossain mun, Päiväkoti ja Matoja.
Kolmannelta levyltä eli Leskiäidin tyttäret -levyltä kuultiin mm. Joku raja, Kesäkaverit, Päät soittaa ja Tässä elämä on. Olisin ehkä halunnut kuulla Henkilökohtaisesti ja Kiitos -kappaleet. Kiitoksesta he tekivät uuden version uusimmalle Matkalaulu-levyllekin.
Puuhevonen-levyyn en ole itse tutustunutkaan, mutta siltäkin kuultiin yhdestä kappaleesta pätkä. Veden varaan -levyltä he soittivat Lautturin, Merimiehen vaimon ja Pariterapian. Nyt en muista kuultiinko lisäksi joku muukin siltä levyltä, mutta Viimeinen valitusvirsi ainakin jäi pois. Se olisi ollut kyllä mukava kuulla, kun se on kyseisen levyn ensimmäinen single kuitenkin.
Rakkaudesta levyltä kerkesin kuulla Heliumpallon, Rakkaalleni ja Jeesus ei tule oletko valmis -kappaleet. Ja taisi siinä soida vielä Korkeasaarikin, en muista varmaksi. Keikan lopussa he kuulemma soittivat Tytöt-kappaleen. Viimeisen tunnin biiseistä en tiedä, mutta luultavasti he soittivat enemmän Rakkaudesta-levyltä ja varmaan myös Matkalaulu-levyltä joitakin.
Mutta kaiken kaikkiaan keikka oli loistava ja olihan PMMP vielä viimeisen kerran nähtävä. Alusta alkaen olen heidän musiikkiaan kuunnellut ja PMMP on ollut ainoa suomalainen bändi, josta todella olen tykännyt. On Suomessa bändejä ja artisteja, jotka ovat ihan hyviä, mutta ei ole PMMP:tä voittanutta.
Tästä nyt tuli aika videopainotteinen postaus, mutta kun ei nyt kuviakaan ollut. Keskityin puhelimella kuvaamisen sijaan nauttimaan musiikista.
Muistin kyllä minkä takia keikoilla käyn niin vähän. Olen lyhyt ihminen ja nytkin menin seisomaan parin pyörätuoli-ihmisen taakse, jotta näkisin jotakin. Ensimmäisten kolmen kappaleen ajan sain siinä ollakin rauhassa, kunnes viereeni tai oikeastaan eteeni tuli kolme pidempää henkilöä, jotka myöskin tanssivat siinä hiukan liian leveästi kun meinasivat kaatua pyörätuolihenkilöiden päälle. Sain myös muistutuksen lievästä ahtaanpaikankammostani kun yritin suunnistaa ihmismassan keskeltä narikalle.
Näistä muutamasta seikasta huolimatta ei harmita, että lipun ostin ja keikalle menin. Hyvä muisto jäi hyvästä bändistä! Kiitos PMMP! ♥
Eli ostin PMMP:n keikalle Seinäjoen Rytmikorjaamolle lipun jo heinäkuun puolella ja päätin, että menen sinne vaikka yksin jos en saa ketään kaveriksi. Ei tarvinnut onneksi yksin mennä. Olihan sentään syntymäpäiväni :)
Keikka alkoi 22.30 ja koko päivän odotin sitä kuin kuuta nousevaa. Päivällä ei ollut edes koulua, että olisi aika mennyt nopeampaa kun olisi ollut jotain tekemistä. Yllätyin kuitenkin, että keikka alkoi noin aikaisin jo, mutta se selvisikin, kun he vetivät 2,5 tunnin keikan. Minulta kyllä jäi viimeinen tunti harmikseni näkemättä ja kuulematta, kun tyypit, joiden kanssa sinne menin, halusivat lähteä jo pois ja olin heidän kyydillä. Mutta se puolitoista tuntia, jonka kerkesin näkemään oli jotakin niin hienoa.
PMMP:n keikalla olen käynyt kolme kertaa aikaisemmin mutta rytmiksen keikka oli paras ikinä. Keikka alkoi Rusketusraidoilla, sillä biisillä, joka heidät nosti pinnalle.
Siitä he jatkoivat Kuulkaas enot! -levyn kappaleilla ja soittivat jopa sellaisia kappaleita, joita en ole aiemmin keikoilla kuullut. Esimerkiksi Odotan ja Kesä -95.
Kuulkaas enot! -levyn jälkeen siirryttiin seuraavaan levyyn eli Kovemmat kädet -levyyn. Kyseiseltä levyltä he soittivat ainakin Kovemmat kädet, Oo siellä jossain mun, Päiväkoti ja Matoja.
Kolmannelta levyltä eli Leskiäidin tyttäret -levyltä kuultiin mm. Joku raja, Kesäkaverit, Päät soittaa ja Tässä elämä on. Olisin ehkä halunnut kuulla Henkilökohtaisesti ja Kiitos -kappaleet. Kiitoksesta he tekivät uuden version uusimmalle Matkalaulu-levyllekin.
Puuhevonen-levyyn en ole itse tutustunutkaan, mutta siltäkin kuultiin yhdestä kappaleesta pätkä. Veden varaan -levyltä he soittivat Lautturin, Merimiehen vaimon ja Pariterapian. Nyt en muista kuultiinko lisäksi joku muukin siltä levyltä, mutta Viimeinen valitusvirsi ainakin jäi pois. Se olisi ollut kyllä mukava kuulla, kun se on kyseisen levyn ensimmäinen single kuitenkin.
Rakkaudesta levyltä kerkesin kuulla Heliumpallon, Rakkaalleni ja Jeesus ei tule oletko valmis -kappaleet. Ja taisi siinä soida vielä Korkeasaarikin, en muista varmaksi. Keikan lopussa he kuulemma soittivat Tytöt-kappaleen. Viimeisen tunnin biiseistä en tiedä, mutta luultavasti he soittivat enemmän Rakkaudesta-levyltä ja varmaan myös Matkalaulu-levyltä joitakin.
Mutta kaiken kaikkiaan keikka oli loistava ja olihan PMMP vielä viimeisen kerran nähtävä. Alusta alkaen olen heidän musiikkiaan kuunnellut ja PMMP on ollut ainoa suomalainen bändi, josta todella olen tykännyt. On Suomessa bändejä ja artisteja, jotka ovat ihan hyviä, mutta ei ole PMMP:tä voittanutta.
Tästä nyt tuli aika videopainotteinen postaus, mutta kun ei nyt kuviakaan ollut. Keskityin puhelimella kuvaamisen sijaan nauttimaan musiikista.
Muistin kyllä minkä takia keikoilla käyn niin vähän. Olen lyhyt ihminen ja nytkin menin seisomaan parin pyörätuoli-ihmisen taakse, jotta näkisin jotakin. Ensimmäisten kolmen kappaleen ajan sain siinä ollakin rauhassa, kunnes viereeni tai oikeastaan eteeni tuli kolme pidempää henkilöä, jotka myöskin tanssivat siinä hiukan liian leveästi kun meinasivat kaatua pyörätuolihenkilöiden päälle. Sain myös muistutuksen lievästä ahtaanpaikankammostani kun yritin suunnistaa ihmismassan keskeltä narikalle.
Näistä muutamasta seikasta huolimatta ei harmita, että lipun ostin ja keikalle menin. Hyvä muisto jäi hyvästä bändistä! Kiitos PMMP! ♥
sunnuntai 13. lokakuuta 2013
Tumman veden päällä
 |
| Kuva täältä |
Kävin katsomassa elokuvateatterissa Peter Franzénin kirjaan perustuvan elokuvan Tumman veden päällä. Harvemmin menen kotimaisia elokuvia katsomaan omasta tahdostani, mutta lähdin nyt mukaan kun pyydettiin.
Elokuva on siis osittain elämäkerrallinen, mutta se on myös fiktiivinen. Elokuva kertoo pienestä pojasta, joka joutuu kohtaamaan arkipäiväisessä elämässään väkivaltaa ja alkoholismia. Elokuva on Peten kasvutarina.
En pitänyt elokuvasta. Olihan se toki koskettava juoneltaan eikä kukaan varmasti voi tällaisesta aiheesta pitääkään. Samuli Edelmann näytteli Peten isän roolin ihan hyvin ja Matleena Kuusniemi Peten äitinä oli hyvä valinta.
Tämä elokuva ei siltikään minuun iskenyt. Onhan totta, että jotkut kohtaavat Suomessa oikeassa elämässäänkin perheväkivaltaa ja alkoholismia ja elokuvassa on siinä mielessä hyvinkin ajankohtainen aihe. Minä en siltikään tykkää katsoa tähän aiheeseen liittyviä elokuvia vapaasta tahdostani, koska ne alkavat vain ahdistaa minua. Niin kuin sanoin, tällaiset elokuvat aina koskettaa kyllä, mutta en halua nähdä tämmöisiä.
Juonellisesti elokuva oli outo, enkä päässyt siihen alussa mukaan. En ymmärtänyt koko elokuvan aikana, mikä ihmeen valoilmiö siinä aina seuraili Peteä. Se kaiketikin oli jonkin sortin mielikuvitusystävä, mutta minulle ei selvinnyt sen merkitys elokuvan aikana. Elokuvassa piti jonkin verran myös päätellä, mitä mikäkin asia ja tapahtuma merkitsee, eikä minulle ne aina selvinneet.
Tämä arvostelu nyt on ihan turhanpäiväinen, kun en osaa oikein sanoa elokuvasta mitään järkevää. Toistan vain samaa asiaa. En tykännyt enkä osaa sanoa kunnon syytä miksi. En halua katsoa elokuvaa uudelleen.
Arvosana: ♦
torstai 3. lokakuuta 2013
Hiljaiseloa
Nyt on jonkun aikaa luvassa hiljaiseloa. Tietokoneeni sanoi kaput ja on nyt huollossa. Onneksi kerrankin oli tuuria ja takuu voimassa vielä viikon verran. Päivittelen sitten kun saan koneeni takaisin, siihen asti adios!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)