Helmikuun katsotut, osa 2

Helmikuun katsottujen elokuvien läpikäynnille jatkoa. Vielä kaksi elokuvaa jäljellä.

Kuva täältä

Serkkuni kihlatun kanssa vietimme leffailtaa ja elokuvaksi valikoitui Varjojen valtakunta -leffa. Elokuvassa vampyyrit ja ihmissudet ovat sodassa keskenään. Pääosassa on Selene (Kate Beckinsale), joka rakastuu ihmissusi Michaeliin (Scott Speedman). Lopun kai voi arvata osittain, eihän siitä hyvää seuraa kun kaksi eri lajia rakastuu keskenään.

Yllätyin tässä elokuvassa kyllä räiskinnän määrästä. Jotenkin mielikuvani oli tästä, että tämä menisi kauhun puolella ja olisi pelottavakin, vaikka leffaseurani sanoinkin ettei tämä ole pelottava. Itse kun inhoan kauhuelokuvia. Toimintaa tässä todellakin oli. Yllätyin myös Kate Beckinsalen roolisuorituksesta. Kai jotenkin sekoitin hänet Kate Hudsoniin, koska kuvittelin hänen olevan blondi näyttelijä, joka tekee romanttisia leffoja eikä tällaisia räiskintäleffoja. Toki hän onnistui siinä ihan hyvin, kovin vain oli vaisu hahmo.

Yllätysnimiä tässä elokuvassa oli mm. Bill Nighy ja Wentworth Miller. Millerin hahmoa en edes tunnistanut, lopputeksteistä bongasin ja sitten googlasin. Nighya epäilin yhdeksi hahmoksi ja mietin, että tuskin hän tällaisia elokuvia tekee. Lopputekstit paljasti epäilyni kuitenkin oikeaksi ja yllätyin kyllä.

Elokuva oli ihan hyvä, erilainen mitä olen ennen nähnyt. Jälkeen jäi kyllä vähän sellainen jännä olo, en keksi sanaa sille, koska tämä oli niin erilainen mitä kuvittelin. Voisin katsoakin joskus uudelleen.

Arvosana: ♦ ♦ ♦

Kuva täältä

Viimeinen helmikuun katsottu elokuva oli 21 tapaa pilata avioliitto. Käytiin kaverini kanssa katsomassa se leffateatterissa aikamme kuluksi.

Yleensä en kotimaisista elokuvista tykkää, koska ne vaikuttavat niin teennäisiltä. Vaikka olisi hyvä näyttelijä niin repliikit ovat silti niin teennäisen kuuloisia. Tässä elokuvassa oli kuitenkin toisin. Yllätyin tämänkin suhteen!

Elokuvassa Sanna Manner tekee dokumenttia avioliittojen pilaajista. Hän haastattelee eri pariskuntia ja yhden pariskunnan erotessa hän huomaakin rakastuneen tähän kyseiseen mieheen.

Elokuvassa on todellakin komediaa. Naureskelin salissa moneenkin otteeseen, kerran yksinäni, jolloin muu sali rupesi nauramaan perässä. Myötähäpeä oli läsnä toisinaan kyllä, mutta eipä se tässä elokuvassa haitannut niinkään. Armi Toivanen oli hyvä Sannan roolissa. Aku Hirviniemi ja Riku Nieminenkin olivat yllättävän hyviä näyttelijöitä kun heidän ei tarvinnut esittää pellejä. Toki he Putouksessakin olivat hauskoja.

Suosittelen kyllä katsomaan tämän elokuvan, jos haluaa komediaa ja romanttisen lopun.

Arvosana: ♦ ♦ ♦ ♦