Minulla oli ajatuksena tehdä vuoden ensimmäiseksi postaukseksi semmoinen, johon latelisin kuvia asioista, joita haluaisin tehdä tämän vuoden aikana. Enpä nyt kuitenkaan tee sitä kun en jaksa alkaa etsimään kuvia. Sen sijaan päätin kirjoittaa taas yhden rästipostauksen.
Eli, katsoin jo varmaan viime keväänä (!) Gleen ensimmäisen tuotantokauden. Tosin se taisi olla jo toinen kerta kun sen katsoin, mutta en muistanut olinko nähnyt kaikki jaksot. Siitä jatkoinkin toiseen tuotantokauteen, mutta siitä myöhemmin.
Lyhyesti siis Glee on musikaalisarja, jossa McKinley High -lukion opiskelijat yrittävät saada kuoron maineen nousemaan, huonolla menestyksellä kuitenkin. He saavat jatkuvasti jäähilejuomia päällensä ja yrittääpä lukion cheerleadereiden johtaja Sue Sylvesterkin sabotoida Glee-kuoron toimintaa. Kuoron lisäksi sarjassa keskitytään paljon hahmojen välisiin suhteisiin ja draamalta ei voi välttyä.
Muistin pohjalta ja näin pitkän ajan jälkeen on hiukan hankala kirjoittaa tätä postausta. Glee on suunnattu pääasiassa nuorisolle mutta kyllä siitä vanhemmatkin tuntuvat pitävän. Se on kuitenkin aika harmiton mutta humoristinen teinidraamasarja. Itsekin tämmöisenä luultavasti "ikiteininä" pidän juuri tällaisista tv-sarjoista, jotka oikeasti viihdyttävät.
Näyttelijäsuorituksiin en nyt perehdy, jos sitten kun postailen toisesta tuotantokaudesta, kerkeäisin niihinkin perehtymään.
Tuli nyt hiukan köpö teksti, mutta halusin tämän tänään julkaista ja siksi sen jouduin nopeasti kirjoittamaan. Jos sinulta on mennyt Glee joskus ohitse ja haluaisit sen nähdä, nyt on hyvä mahdollisuus, koska Glee alkaa huomenna 5.1.2014 klo 19.00 Kutoselta aivan alusta! Nyt on siis hyvä tilaisuus alkaa katsomaan sitä, jos olet missannut. Suosittelen!
Arvosana: ♦ ♦ ♦ ♦
Näytetään tekstit, joissa on tunniste TV-sarjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste TV-sarjat. Näytä kaikki tekstit
lauantai 4. tammikuuta 2014
lauantai 17. elokuuta 2013
Terra Nova
Katsoin Terra Novan silloin tv:stä kun se tuli. Silloin olin vähän pettynyt. Olisin toivonut sarjaan enemmän isoja dinosauruksia, kaikki kun olivat jotain pieniä liskoja. Ei ollut edes T-Rexiä.
Sarjassa Shannonin perhe värvätään Terra Novaan, uuteen siirtokuntaan jurakaudelle. Uusi sivilisaatio on rakennettava. Terra Novaan kun mennään, paluuta ei aikaportaalin läpi ole. Taylorin, paikan johtajan, poika kuitenkin on eri mieltä. Terra Novassa on selviydyttävä dinosauruksista mutta myös kuutosista, jotka haluavat tuhota Terra Novan ja viedä kaiken rikkauden aikaportaalin läpi tulevaisuuteen.
Nyt toisella kerralla katsottuna sarja olikin ihan hyvä. Edelleen ärsytti Jim Shannonin tärkeys vaikka hän murtautui siirtokuntaan. Nyt hän on niin sankari ja niin tärkeä Taylorille.
En muistanut puoliakaan sarjan tapahtumista, minkä takia oli ihan mukava katsoa se uudelleen. Viimeinen jakso päättyi niin, että jatkoa olisi helppo tehdä. Tuotanto muistaakseni lopetettiin kun sarja ei saanutkaan odotettua menestystä. Minä kuitenkin olisin ihan halukas saamaan sarjalle jatkoa, pienistä ärtymyksistä huolimatta.
Arvosana: ♦ ♦ ♦
Sarjassa Shannonin perhe värvätään Terra Novaan, uuteen siirtokuntaan jurakaudelle. Uusi sivilisaatio on rakennettava. Terra Novaan kun mennään, paluuta ei aikaportaalin läpi ole. Taylorin, paikan johtajan, poika kuitenkin on eri mieltä. Terra Novassa on selviydyttävä dinosauruksista mutta myös kuutosista, jotka haluavat tuhota Terra Novan ja viedä kaiken rikkauden aikaportaalin läpi tulevaisuuteen.
Nyt toisella kerralla katsottuna sarja olikin ihan hyvä. Edelleen ärsytti Jim Shannonin tärkeys vaikka hän murtautui siirtokuntaan. Nyt hän on niin sankari ja niin tärkeä Taylorille.
En muistanut puoliakaan sarjan tapahtumista, minkä takia oli ihan mukava katsoa se uudelleen. Viimeinen jakso päättyi niin, että jatkoa olisi helppo tehdä. Tuotanto muistaakseni lopetettiin kun sarja ei saanutkaan odotettua menestystä. Minä kuitenkin olisin ihan halukas saamaan sarjalle jatkoa, pienistä ärtymyksistä huolimatta.
Arvosana: ♦ ♦ ♦
perjantai 9. elokuuta 2013
Blogin tarkoituksesta
Heippa taas pitkästä aikaa!
On tämä blogin kirjoittelu jäänyt kun ei minulla ole ollut mitään kirjoitettavaa kirjoista tai en ole jaksanut ajatellakaan mitään kuvien ottamista. Oon kuitenkin tässä pari päivää miettinyt ja mietin, mikä mun blogin tarkoitus on. Monille tarkoituksena on päästä purkamaan ajatuksia kirjoista ja muista asioista, joo, on se minullakin yksi tarkoitus kun ei ole niitä kavereita paljoa joille kirjoista voin pälpättää ummet ja lammet, koska ei heitä kiinnosta. Mutta varmaan se perimmäinen tarkoitus on se päiväkirja, tai no lukupäiväkirja.
Kirjastossa nyt kun olen kesätöissä ja yhtenä päivänä hyllyttäessäni kirjoja, huomasin hyllyssä Tessa Grattonin Veritaika-kirjan. Olen lukenut kirjan tässä keväällä, ei siitä ei edes ole montaa kuukautta aikaa. Siltikään en muistanut siitä mitään, en edes päähenkilön nimeä. Takakannen kun luin niin tuli hämärä muistikuva kirjan tapahtumista. En kuitenkaan kirjasta blogannut vaikka muistan edelleen lukiessa syntyneet tuntemukset. En vain saanut asioita kirjoitettua.
Päätin, että kirjoitan edes pienet juonilyhennelmät kirjoista, jotka luen, jotta muistaisin, mitä niissä on suurin piirtein tapahtunut. Harmittaahan se, kun on lukenut kirjan eikä muista siitä mitään, mutta en halua kuluttaa aikaa lukemalla sitä uudelleenkaan. Tietysti hyvät kirjat ovat sellaisia, jotka voi lukea uudestaan ja uudestaan.
En tiedä tuliko tästä vähän sekava kirjoitus, mutta pointti on se, että jos luen elämäni aikana satoja tai jopa tuhansia kirjoja vain unohtaakseni mitä niissä tapahtui. Sen takia tätä blogia olen päättänyt pitää ja ilmeisesti aihe on ollut minulle oikea, koska Kotikolo on jo nyt pisimpään pystyssä ollut blogini.
Nyt yritän saada itseni taas kirjoittamisen pariin ja blogata edes jotain lukemistani kirjoista ja katsomistani elokuvista/tv-sarjoista. :)
On tämä blogin kirjoittelu jäänyt kun ei minulla ole ollut mitään kirjoitettavaa kirjoista tai en ole jaksanut ajatellakaan mitään kuvien ottamista. Oon kuitenkin tässä pari päivää miettinyt ja mietin, mikä mun blogin tarkoitus on. Monille tarkoituksena on päästä purkamaan ajatuksia kirjoista ja muista asioista, joo, on se minullakin yksi tarkoitus kun ei ole niitä kavereita paljoa joille kirjoista voin pälpättää ummet ja lammet, koska ei heitä kiinnosta. Mutta varmaan se perimmäinen tarkoitus on se päiväkirja, tai no lukupäiväkirja.
Kirjastossa nyt kun olen kesätöissä ja yhtenä päivänä hyllyttäessäni kirjoja, huomasin hyllyssä Tessa Grattonin Veritaika-kirjan. Olen lukenut kirjan tässä keväällä, ei siitä ei edes ole montaa kuukautta aikaa. Siltikään en muistanut siitä mitään, en edes päähenkilön nimeä. Takakannen kun luin niin tuli hämärä muistikuva kirjan tapahtumista. En kuitenkaan kirjasta blogannut vaikka muistan edelleen lukiessa syntyneet tuntemukset. En vain saanut asioita kirjoitettua.
Päätin, että kirjoitan edes pienet juonilyhennelmät kirjoista, jotka luen, jotta muistaisin, mitä niissä on suurin piirtein tapahtunut. Harmittaahan se, kun on lukenut kirjan eikä muista siitä mitään, mutta en halua kuluttaa aikaa lukemalla sitä uudelleenkaan. Tietysti hyvät kirjat ovat sellaisia, jotka voi lukea uudestaan ja uudestaan.
En tiedä tuliko tästä vähän sekava kirjoitus, mutta pointti on se, että jos luen elämäni aikana satoja tai jopa tuhansia kirjoja vain unohtaakseni mitä niissä tapahtui. Sen takia tätä blogia olen päättänyt pitää ja ilmeisesti aihe on ollut minulle oikea, koska Kotikolo on jo nyt pisimpään pystyssä ollut blogini.
Nyt yritän saada itseni taas kirjoittamisen pariin ja blogata edes jotain lukemistani kirjoista ja katsomistani elokuvista/tv-sarjoista. :)
Tunnisteet:
Elokuvat,
Kirjat,
Muuta,
Tessa Gratton,
TV-sarjat
torstai 17. tammikuuta 2013
Projekti keväälle
Minulla on liian kauan ollut elokuvia ja muutama kirja lainassa sukulaisiltani. Serkultani lainassa on Elvis Presleyn elokuvaboksi, jossa on kahdeksan herran elokuvaa. Lisäksi toiselta serkultani ja hänen kihlatultaan minulla on lainassa pari elokuvaa ja pari kirjaa sekä muutama tv-sarja boksi. Päätin nyt sitten ottaa kevään projektiksi katsoa nämä lainassa olevat asiat ja lukea nämä pari kirjaa. En tiedä, miksi on venynyt, mutta nyt en anna venyä enää yhtään. Päätin katsoa yhden elokuvan viikossa vähintään, paitsi helmikuun alussa tulee yksi viikko jolloin en katso. Siitä myöhemmin.
Kaikista elokuvista tai tv-sarjoista en luultavasti bloggaa ollenkaan tai sitten teen sellaisen yhdistelmäpostauksen. Muutaman elokuvan olen jo katsonut lainassa olevista, niistä olen jo luonnostellut ja kuvia ottanut niin postailen sitten myöhemmin. Parista muustakin elokuvasta on postausta tulossa sekä muutamasta muusta jutusta.
Tunnisteet:
Elokuvat,
Elvis Presley,
Muuta,
TV-sarjat
lauantai 29. joulukuuta 2012
Lauren Conrad: Style - tyylikirja
En ole koskaan ollut mikään tyylitaituri tai muutenkaan äärimmäisen kiinnostunut muodista. Olen kotoisin maalta ja siellä ei hirveästi mitään kauppoja ollut, mistä vaatteita olisi voinut ostaa, niin eipä ne niin äärettömästi ole kiinnostanut. Luin nyt kuitenkin mielenkiinnosta tämän kirjan.
Kirjassa The Hills -tähti Lauren Conrad kertoo tyylikkyydestä ja siitä, miten puet itsesi muodin mukaisesti tyylikkäisiin vaatteisiin, asusteisiin sekä miten meikkaat ja laitat hiuksesi. En ole itse varmaan koskaan katsonut The Hillsiä, mutta tiedän kyllä kuka Lauren Conrad on.
Tämän kirjan mukaan myös käsitykseni muodista kiinnostuneista ihmisistä hieman muuttui. Olen aina kuvitellut, että sellaiset ihmiset, jotka kiinnittävät pelkästään huomiota ulkonäköön ja maailma romahtaa kun kynsi katkeaa, ovat pinnallisia. Kuvittelin myös samoin Laurenista. Mutta kirjassa selviää, miten valtavasti on hommaa pysyä muodin perässä ja pukeutua tyylikkäästi sekä ylipäätään olla julkkis. Heidän on vain pakko miettiä ulkonäköä. Jotenkin myös olen aatellut, että eivät pinnalliset ihmiset pystyisi kirjoja kirjoittamaan kun heidän täytyy pitää huolta ulkonäöstä. Heh, onneksi se ei niin kuitenkaan ole ja käsitykset muuttuvat :)
Kirjassa oli hyvin perusteltu, miksi jotkut vaatteet sopivat yhteen ja toiset taas ei. Pidin erityisesti siitä, että kirja oli kirjoitettu Laurenin näkökulmasta ja rennolla meiningillä. Kirjassa oli myös Laurenin omakohtaisia kokemuksia epäonnistuneista kokonaisuuksista, sekä hänen kikkojaan esimerkiksi laukkujen putsaamiseen tai muihin mahdollisiin ongelmiin.
Se, mikä minua kirjassa häiritsi, oli kun kaikki mallikuvat vaatteista ja tuotteista olivat tietenkin design-vaatteita ja sellaisia, joihin taviksella ei ole varaa. Minua myös häiritsi, että kun oli kappale "Garderobin kokoaminen". Suomennoksessahan vika luultavammin on, mutta ei kukaan Suomessa käytä vaatekaapista tai -huoneesta sanaa garderob. Toisinaan se oli ihan suomennettu vaatehuoneeksi. Pieni, mutta kuitenkin ärsyttävä asia.
Kaikin puolin kuitenkin koen kirjan oikeasti hyödylliseksi, jopa tällaiselle epämuotitietoiselle ihmiselle ja se sai kyllä minulla mielenkiinnon vähän korkeammalle. Vaikka mallikuvat olivatkin kaikki merkkivaatteista, silti tekstissä ei koskaan puhuttu niistä vaan kerrottiin tyyliin "avainvaatteeksi valkoinen paita". Kuitenkin siis tällaiselle tavikselle siellä on hurjasti ohjeita. Lisäksi kirja oli selkeä ja nopealukuinen. Voisin jopa harkita itselleni ostavani tämän kirjan.
Niin joo, muihin tyylikirjoihin, mitä olen joskus selaillut, tämä on oikeasti hyvä. Muut kirjat ovat olleet erittäin sekavia ja huonosti perusteltuja tai ylipäätään asioitten kerronta on ollut huonoa. Ja tiukkamaista. Laurenin kirjassa kuitenkin on pointti, että pukeutuminen ja stailaus pitää olla hauskaa.
Arvosana: ♦ ♦ ♦ ♦
Nimi: Style - tyylikirja
Kirjailija: Lauren Conrad
Julkaistu: 2010
Kustantaja: Readme.fi
Sivuja: 230
Kirjassa The Hills -tähti Lauren Conrad kertoo tyylikkyydestä ja siitä, miten puet itsesi muodin mukaisesti tyylikkäisiin vaatteisiin, asusteisiin sekä miten meikkaat ja laitat hiuksesi. En ole itse varmaan koskaan katsonut The Hillsiä, mutta tiedän kyllä kuka Lauren Conrad on.
Tämän kirjan mukaan myös käsitykseni muodista kiinnostuneista ihmisistä hieman muuttui. Olen aina kuvitellut, että sellaiset ihmiset, jotka kiinnittävät pelkästään huomiota ulkonäköön ja maailma romahtaa kun kynsi katkeaa, ovat pinnallisia. Kuvittelin myös samoin Laurenista. Mutta kirjassa selviää, miten valtavasti on hommaa pysyä muodin perässä ja pukeutua tyylikkäästi sekä ylipäätään olla julkkis. Heidän on vain pakko miettiä ulkonäköä. Jotenkin myös olen aatellut, että eivät pinnalliset ihmiset pystyisi kirjoja kirjoittamaan kun heidän täytyy pitää huolta ulkonäöstä. Heh, onneksi se ei niin kuitenkaan ole ja käsitykset muuttuvat :)
Kirjassa oli hyvin perusteltu, miksi jotkut vaatteet sopivat yhteen ja toiset taas ei. Pidin erityisesti siitä, että kirja oli kirjoitettu Laurenin näkökulmasta ja rennolla meiningillä. Kirjassa oli myös Laurenin omakohtaisia kokemuksia epäonnistuneista kokonaisuuksista, sekä hänen kikkojaan esimerkiksi laukkujen putsaamiseen tai muihin mahdollisiin ongelmiin.
Se, mikä minua kirjassa häiritsi, oli kun kaikki mallikuvat vaatteista ja tuotteista olivat tietenkin design-vaatteita ja sellaisia, joihin taviksella ei ole varaa. Minua myös häiritsi, että kun oli kappale "Garderobin kokoaminen". Suomennoksessahan vika luultavammin on, mutta ei kukaan Suomessa käytä vaatekaapista tai -huoneesta sanaa garderob. Toisinaan se oli ihan suomennettu vaatehuoneeksi. Pieni, mutta kuitenkin ärsyttävä asia.
Kaikin puolin kuitenkin koen kirjan oikeasti hyödylliseksi, jopa tällaiselle epämuotitietoiselle ihmiselle ja se sai kyllä minulla mielenkiinnon vähän korkeammalle. Vaikka mallikuvat olivatkin kaikki merkkivaatteista, silti tekstissä ei koskaan puhuttu niistä vaan kerrottiin tyyliin "avainvaatteeksi valkoinen paita". Kuitenkin siis tällaiselle tavikselle siellä on hurjasti ohjeita. Lisäksi kirja oli selkeä ja nopealukuinen. Voisin jopa harkita itselleni ostavani tämän kirjan.
Niin joo, muihin tyylikirjoihin, mitä olen joskus selaillut, tämä on oikeasti hyvä. Muut kirjat ovat olleet erittäin sekavia ja huonosti perusteltuja tai ylipäätään asioitten kerronta on ollut huonoa. Ja tiukkamaista. Laurenin kirjassa kuitenkin on pointti, että pukeutuminen ja stailaus pitää olla hauskaa.
Arvosana: ♦ ♦ ♦ ♦
Nimi: Style - tyylikirja
Kirjailija: Lauren Conrad
Julkaistu: 2010
Kustantaja: Readme.fi
Sivuja: 230
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



