Lizzie McGuiret ja vähän muuta

(Aloitin luonnostelemaan tämän postauksen ties kuinka kauan aikaa sitten. Silloisessa kiukunpuuskassa tämän kirjoitin :D )

Kerroin aiemmin olevani perfektionisti. Tutkailin niitä kirjahyllyjäni ja mietin, mitä pistäisin myyntiin. Nämä kolme Lizzie McGuirea joutuivat myyntilistalle, mutta sitä ennen ne täytyi lukea, etten ole niitä ihan turhaan säilyttänyt kaapissani vuosia. Kohderyhmää en enää ole, mutta perfektionismius kun iskee niin ei sillä ole väliä.

Yhteisesti näistä kolmesta kirjasta voisin sanoa, että nämä oli sellaista ok-kamaa. Kieli oli simppeliä ja juuri sopivaa sellaiselle 5-6 luokkalaiselle tytölle.

Kaikissa kirjoissa päähenkilö on Lizzie McGuire ja hänen kaverinsa Miranda sekä Gordo. Kirjoissa myös Lizzien perhe on suuressa osassa. Ethan Craft on myös kaikissa kirjoissa mukana, koska hän on koulun suosituin poika ja näin ollen Lizzien ja Mirandan ihastus.

Kirjoille annan yhteiseksi arvosanaksi ♦ ♦, koska nämä oli ihan luettavaa tavaraa, mutta en kohderyhmään kuulu niin ei hetkauttanut niin hirveästi. Suosittelen kyllä joillekin teini-iän kynnyksellä oleville tytöille, koska nämä ovat juuri sitä viatonta hömppää :)

Aikoinaan taisin nämä ostaa kun pidin tv-sarjasta ja Hilary Duffista näyttelijänä. Kyllä edelleenkin hänestä pidän näyttelijänä ja laulajana. Ärsyttää eniten ihmisten reaktio, jos kuuntelen hänen musiikkiaan. Kyllä, Hilary ON OLLUT Disney-tähti ja teini-idoli monille. Mutta hän on aikuistunut, niin kuin minäkin ja näin hänen tyylinsä on muuttunut. Ei hän enää laula mitään teinipurkkapoppia, vaikka ei siinäkään minun mielestäni mitään vikaa ole. Kuuntelen useinkin hänen vanhoja biisejään. Katson myös usein hänen teini-iällä tehtyjä elokuviakin. Pidän vain teinihömppäelokuvista, piste.

En sitten tiedä, miksi moni kavereistani ja ihmisistä ylipäätään pitää Hilary Duffia lapsellisena ja nimen omaan teinien idolina. Ehkä se on tuo Disney-leima, mutta on siitäkin jo pikku hiljaa päästävä yli. Minua ylipäätään ärsyttää se, miksi ihmisten mieltymyksiä pitää arvostella niin rankalla kädellä? Sanoa suoraan toisen kuullen, että "tää on ihan paskaa musiikkia, miks sää tällasta kuuntelet?" No siks, kun tykkään siitä! Oon ite pyrkinyt siihen, että en hauku toisten musiikki- tai elokuvamakua. Jokaisella on oma maku. Toki voin sanoa, että MINÄ en tästä oikein pidä tai ei ole MINUN musiikkimakuani. Mutta se toinen henkilö siitä pitää ja sillä sipuli. Raivostuttavaa. Tämän takia olenkin lakannut sanomasta ihmisille, että tykkään kuunnella Hilary Duffin musiikkia tai Taylor Swiftiä. Sanon vain yleensä että, kaikki kelpaa tai kuuntelen Elvistä.

Oli pakko avautua tästä aiheesta, koska ärsyttää niin hirmuisesti tämä asia ja päätin opetella sanomaan ihmisille vastaan jos he arvostelevat mieltymyksiäni. Tästä se alkaa kun täällä avauduin julkisesti näistä :)

Kirjasto 2009: ajankohtaisia teoksia, kirjailijoita ja tiedonhakuja

Hain kevään yhteishaussa Kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelmaan ammattikorkeakouluun. Kirjakaapin avaimen Jonnalta sitten kyselin valintakokeista ja onko joitakin kirjoja, joita kannattaisi lukea kokeisiin, ennakkomateriaalia kun ei ole.

Kirjastopuolelle on ainoa realistinen mahdollisuus minulla päästä opiskelemaan. Hain myös matkailualalle, mutta sinne on niin paljon hakijoita etten mahdollisuuksiini usko. Siksi haluankin panostaa kirjastopuolen valintakokeisiin.

Jonna ehdottikin sitten tätä Kirjasto 2009 -kirjaa. Saman tien kirjastoon vain hakemaan kirjaa. Lisäksi otin muitakin Kirjasto-kirjoja, mutta en niitä kaikkia kerkeä lukemaan. Kirjastoni työntekijä ehdotti myös Ari Haasion kirjoja luettavaksi, hän kun on kirjoittanut paljon tiedonhausta ja sosiaalisesta mediasta kirjoja.

Mutta tämä Kirjasto 2009 -kirja. Tämä sisältää kolme artikkelia eri henkilöiltä tiedonhausta, kirjavinkkauksesta sekä Maria Jotunin Arkielämää ja Ilmari Kiannon Punainen viiva -teoksista. Lisäksi kirjassa on 16 eri kirjailijan lyhyt biografia.

Minusta kirjassa oli kiinnostavinta nämä kirjailijoiden lyhyet elämäkerrat. Toki artikkelitkin olivat hyviä ja mielenkiintoisia. Kirjasto 2009 -kirjassa esitellään mm. Jari Tervo, Kauko Röyhkä, Harri Tapper, Hannele Huovi, Seppo Jokinen ja Kalle Päätalo. Jokaisesta kirjailijasta kerrotaan missä he ovat syntyneet, vanhemmat, lapset, mitä kirjallisuuspalkintoja he ovat saaneet ja lyhyesti tuotannosta/merkittävimmistä teoksista.

Minusta oli hyvä, että kirjailijoiden tuotantoa oli esitelty hyvin, mutta esimerkiksi Seppo Jokiselta esiteltiin Koskinen-sarjasta monta kirjaa, joissa kuitenkin mennään aika samalla kaavalla. Se oli ehkä hieman turhaa jokaisesta kirjasta alkaa erikseen kertomaan. Sarjasta olisi voinut kokonaisuudessaan kertoa, eikä luetella jokaisesta teoksesta sitä, mihin se sijoittuu ja mitä tapahtuu. Kaikki kun ovat dekkareita.

Sain kuitenkin kirjan kautta lukulistalleni taas monta uutta kirjaa/kirjailijaa. Minua kun kiinnostaa vähän kaikki ;) Vaikka valintakokeet ovatkin jo kesäkuun alussa, enkä kerkeä kaikkia kirjoja lukemaan, mitkä siis lainasin ja ajattelin lukea ENNEN valintakoetta, niin aion ne silti ihan mielenkiinnosta lukea jossain vaiheessa... Taas kuvittelin vähän liikoja itsestäni, ajastani ja lukuinnostuksestani... Mutta kuitenkin, suosittelen tätä kirjaa, joita kirjastot ja kirjastotyö kiinnostavat. Ja vaikka kirjastot ei kiinnosta, mutta kirjailijoista haluaa tietoa, niin myös silloin tämä kannattaa lukea.

Arvosana: ♦ ♦

Nimi: Kirjasto 2009: ajankohtaisia teoksia, kirjailijoita ja tiedonhakuja
Julkaistu: 2008
Kustantaja: BTJ Finland Oy
Sivuja: 144

---

Vielä olisi vajaa viikko koulua jäljellä ja sen jälkeen valmistun media-assistentiksi. Alkaa pikku hiljaa tämä elämä tästä hymyilemään kun pääsen täältä pois, toivottavasti. Kämppikseni muutti tänään uuteen asuntoon ja minun tavaroistani suurin osa lähti jo kotiin, vain välttämättömimmät jäivät tänne. Mutta noin viikon kämppä on yksin minun käytössäni, JEE! Minulle ei kyllä sovi kämppiselämä sitten yhtään, enkä aio enää tällaiseen ryhtyä. 

Postauksia olen luonnostellut jo kun niitä on hurjasti kertynyt rästiin. Yritän niitä saada laitettua ajastukseen muutaman niin saan niitä vähemmälle, perfektionisti kun olen niin kaikesta pitää jotain sanoa vaikkei sanottavaa edes olisi :D

Roustabout

Nämä Elvis-elokuvat, joita olen nyt katsellut ovat kaikki olleet tyyliltään samanlaisia: Elviksen hahmot ovat komeita päähenkilöitä, jotka kieputtavat naiset pikkusormen ympärille, eivätkä pelkää joutua hankaluuksiin.

Tässä elokuvassa kuitenkin miljöö oli erilainen. Elokuva sijoittui nimittäin tivoliin. En olekaan ennen katsonut elokuvaa, joka sijoittuu sinne.

Elokuva oli taas musikaali, Elvis on kai tehnyt kaikki elokuvansa musikaaleina. Vähän jo kaipailisin vaihtelua näihin samoihin juonikuvioihin. Kyllästyttää kun melkein arvaa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Onneksi kuitenkin nämä puoltoista tuntia menee hujauksessa kun samalla neuloo jotakin. Saapa kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Vielä olisi kolme jäljellä näitä elokuvia, täytyy yrittää ne jaksaa katsoa niin saa sitten nämä palauttaa.

Arvosana: ♦ ♦

Paradise, Hawaiian Style

Taas Elvis-elokuvaa pukkaa. Katselin tässä viikolla tämän elokuvan, ja noh, olihan tämä aika samanlainen kuin se toinen Elviksen Hawaiji-elokuva. Maisemat oli edelleen upeat ja matkakuume sen kuin kasvoi.

Tässä elokuvassa tosin Elviksen hahmo Rick haluaa perustaa helikopteripalvelun ystävänsä kanssa. Rick on kuitenkin naisten perään enemmän ja työt tulee tehtyä vähän sinne päin ja yhtiökumppani joutuukin sitten siivoamaan jäljet. Lopun arvaattekin.

En oikein osaa sanoa tästä(kään) mitään järkevää sanottavaa. Mulla on jotain ihme blokkeja päällä kun en saa tekstiä syntymään enkä kunnon valokuviakaan koulua varten. Ärsyttävää.

Arvosana: ♦ ♦

Helmikuun katsotut elokuvat, osa 1

Helmikuussa tuli katsottua viisi elokuvaa, joista en mistään kerinnyt bloggaamaan. Teenkin nyt sitten pari yhdistelmäpostausta näistä.

Alkukuusta katsoin taas Elvis-elokuvan, tällä kertaa Blue Hawaii -nimisen. Blue Hawaii sijoittuu nimensä mukaisesti Hawaijille, jossa Elviksen hahmo Chad saapuu armeijasta takaisin kotiin eikä halua alkaa työskennellä isänsä ananasyrityksessä. Niinpä Chad hommaa itselleen työpaikan tyttöystävänsä työpaikalta turistioppaana. Hawaijille saapuukin lauma opiskelijatyttöjä ja kommelluksilta ei vältytä.

Ihailin elokuvassa maisemia. Olen aina halunnut joskus matkustaa Hawaijille ja pienenä sanoinkin, että kun olen iso, muutan Hawaijille ja otan kaikki sukulaiset ja tutut mukaan. Eipä taida ihan onnistua. Veljelleni olen kateellinen kun hän vuosi sitten jouluna oli Hawaijilla lomalla.

Itse elokuva oli perus Elvis-kamaa. Ihan viihdyttävä musikaali. En oikein enempää osaa sanoa elokuvasta, ehkä sen takia jäänytkin bloggaamatta.

Arvosana: ♦ ♦

Toisena elokuvana katsoin The Kids Are Allright -elokuvan. Elokuvassa seurataan perheen tapahtumia, kun Nicin (Annette Bening) ja Julesin (Julianne Moore) lapset, Joni (Mia Wasikowska) ja Laser (Josh Hutcherson), hankkivat tietoa isästään Paulista (Mark Ruffalo).

Elokuvan olen nähnyt varmaan pari vuotta aiemmin ekan kerran ja silloin se ei oikein iskenyt. Nyt katsoin sen uudelleen kun ostin sen alennuksesta. Ei se oikein iskenyt vieläkään. Vähän laimee ja väkisin tehty elokuva. Elokuvan ostoon liittyi ihan koominen tilanne kun kassatäti katseli levyä pitkään pohtien ja ihmettelin, että onko hinnassa joku virhe tai jotakin muuta, mutta sitten hän kysyikin henkkareita. Elokuva on K-15 eli hän luuli minua nuoremmaksi. Siinä sitten ojensin hänelle ajokortin, ikää kun oli kuitenkin jo se 20. Ei ollut kyllä ensimmäinen kerta, mutta se oli ensimmäinen kerta, ettei hän pahoitellut asiaa.

Komedia tämä ei kyllä mielestäni ollut kun ei pahemmin naurattanut. Mieltäisin tämän enemmän draamaksi kuitenkin.

Arvosana: ♦ ♦

Kolmantena sitten iki-ihana Maa aikojen alussa! En vain voi sille mitään, että rakastan kyseistä elokuvaa. Lapsena se oli suosikkini, vaikka välillä vähän pelottikin. Menee kyllä Muumien ohi mennen tullen.

Moni kyllä varmaan tietää juonen, mutta kerrataan se nyt kuitenkin. Eli Pikkutassu joutuu eroon isovanhemmistaan ja joutuu yksin lähteä etsimään reittiä Suureen laaksoon. Matkalla hän saa uusia kavereita ja joutuu vaaroihin.

Oonkin kerännyt tämän koko elokuvasarjan kun en ole moniakaan niistä nähnyt. Saa nähdä ovatko ne yhtä hyviä. Olen aina pitänyt dinosauruksista ♥

Arvosana: ♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Päivä jona maailma pysähtyi

Tämä elokuva on ollut myös pitkään minulla lainassa ja nyt oli sen vuoro tulla katsotuksi.

Päivä jona maailma pysähtyi kertoo Helen Bensonista (Jennifer Connelly), joka on jonkinsortin tutkija (en nyt satu muistamaan minkä sortin). Maapalloa kohti on tulossa omituinen valopallo, jonka kuvitellaan tuhoavan koko Maan. Valopallon mukana saapuu Klaatu (Keanu Reeves), jonka tarkoituksena on aloittaa ihmiskunnan tuhoaminen, koska he tuhoaisivat Maan saasteillaan. Siitä sitten alkaa seikkailu, jossa Helen yrittää estää Klaatun tuhoamasta ihmiskuntaa ja samalla saada suhteensa poikapuoleen kuntoon.

En oikein tiedä, mitä odotin tältä elokuvalta. Odotin jotakin, ehkä parempaa, mutta en siltikään tällaista elokuvaa. Varmaan odotin The Day After Tomorrowin kaltaista katastrofielokuvaa. Ei täyttänyt odotuksiani.

Scifipätkäksi tämä kai on ihan ok, en ole scifielokuvia vielä paljoa katsellut. Tehosteet oli ihan kivoja, mutta juoni oli kuitenkin jotenkin tyhmä. Ajattelin, että ihmiskuntaa ja Maata olisi uhannut joku huomattavasti suurempi uhka kuin joku muukalainen, jonka pään saa käännettyä kaksi ihmistä vain. No onhan se toisaalta tyypillistä tällaisissa, rakkaushan se yleensä kaiken korjaa. Tosin tässä ei ihan päästy rakkauteen asti, mutta tunteet ne kuitenkin vaikutti.

Blääh, en katsoisi uudelleen.

Arvosana: ♦ ♦

Pan's Labyrinth

Voi elämä, mitähän tästäkin kirjoittaisi. Koin karvaan pettymyksen kun katoin Pan's Labyrinthin eilen iltasella. Monet ihmiset ovat sanoneet, miten hyvä tämä leffa on ja tietenkin sitten odotukset olivat korkealla. Huoh... Miksi aina pitää odottaa asioilta niin paljon ja sitten kokea se suuri pettymys? En koskaan opi.

Miksi en sitten tästä elokuvasta tykännyt? Elokuvan alkuhetkistä asti, kun ensimmäiset ihmiset tapettiin, minua oksetti. Koko elokuvan ajan. Ei minua ole koskaan ennen mikään elokuva ällöttänyt näin paljoa. Yök. Minua ällötti ne kaikki tappamiset, henkilöt, oliot, kaikki. Elokuva oli aika armoton henkilöille ja suurin osahan siinä nyt kuolikin.

Jos jotakin hyvää pitää sanoa, niin ideahan sinänsä tuollaisesta labyrintistä ja tehtävistä jne. on ihan hyvä. Tuossa elokuvassa vaan oli niin paljon sitten kaikkea muuta mistä en pitänyt ja toteutus oli juurikin sellainen oksettava. Parhain kohta elokuvassa oli lopussa sekä noh, loppumusiikki oli parasta. Aika laimeaa jos loppumusiikki on elokuvan parhaita kohtia.

Tuntuu, ettei minulla oo edes paljoa sanottavaa tästä elokuvasta. Jälkeen päin kun mietin sitä, se edelleenkin oksettaa, mutta silti siinä oli jotakin, joka saa sen pysymään mielessä. En sitten tiiä onko se niin hyvä asia, että mietin sitä koko ajan. Harmittaa vain, koska odotin elokuvalta paljon kun sen kerran on ohjannut Guillermo del Toro ja hän on kehuttu ja arvostettu ohjaajakin. Olen joskus ajatellut lukea hänen vampyyrikirjasarjankin, mutta taidan unohtaa sen nyt ainakin hetkeksi.

Mietin kauan aikaa annanko yhden vai kaksi timanttia tälle elokuvalle, enkä oikein vieläkään ole varma kumpi pitäisi antaa. Yhden timantin voisin antaa ihan sen oksettavuuden vuoksi, mutta kaksi taas sen takia, että idea labyrintista oli hyvä ja loppu oli omalla tavallaan kaunis. Mutta kuitenkin kokonaisuus oli niin huono. On tämä vaikeaa kun ei ota selvää kunnolla omista ajatuksistaan ja tuntemuksistaan tällaisissa tilanteissa. IMDb.comissa tälle on peräti annettu reilut kahdeksan tähteä kymmenestä eikä se kyllä helpota yhtään omaa arvosteluani tässä. Kai tälle voisi sen kaksi timanttia antaa ihan pelkästä yrityksestä. Minulle tämä vain ei ollut sopiva elokuva. Toisaalta oli hyvä, että katsoin tämän ja nyt tiedän millainen se on mutta toisaalta ei olisi varmaan haitannut vaikken olisi katsonutkaan, olisi ainakin säilynyt se "mahtava kuvitelma" tästä elokuvasta. Olisin halunnut tykätä tästä elokuvasta.

Arvosana: ♦ ♦

Melissa Marr: Ilki ihana

Aloitin tämän kirjan lukemisen varmaan jo joskus lokakuussa. Pitkään sen lukeminen onkin kestänyt kun välissä on lukenut muutakin. Mutta se, miksi pääasiassa kirjan loppuun saaminen oli niin hidasta, johtui siitä, että se oli niin pitkäveteinen.

Ilki Ihanassa on päähenkilönä Aislinn, tyttö, joka näkee keijuja. Tässä kirjassa keijut eivät edes ole niitä tavallisia kauniita siivekkäitä metsässä elijöitä vaan ne ovat pirullisia ja ilkeitä. Jopa vaarallisia. Aislinn kuitenkin on elänyt keijuja vältellen ja ollut paljastamatta niille, että näkee niitä, kunnes tulee Keenan, joka kiinnostuu Aislinnista. Aislinn taas on kiinnostunut kaveristaan Sethistä. Tästäpä tulee kolmiodraama, tietenkin.

Keenan ei edes ole ihminen vaan keiju, vieläpä Kesän kuningas. Keenanin täytyy löytää itselleen Kesän kuningatar.

Minulle oli pitkään epäselvä, mikä Keenanin tehtävä oikein on ja kuviot muutenkin olivat outoja. Vasta jossain parin sadan sivun paikkeilla asia selveni. Keenan on siis Talven kuningattaren Beiran poika ja itse siis Kesän kuningas. Keenanin täytyy hankkia itselleen Kesän kuningatar, jotta saa täydet keijuvoimat. Okei, tämä tuli selväksi jossakin vaiheessa. Mutta sitten on Donia, joka on Talven tyttö, ja siis edellinen, jota Keenan on kosiskellut ja uskonut olevan 'Se oikea' Kesän kuningattareksi. Sitten oli vielä Kesän tyttöjä, joita Keenan oli myös kosiskellut samasta syystä kuin Doniaa.

Minulle oli epäselvää kauan aikaa se, miksi Doniasta sitten oli tullut Talven tyttö ja muut olivat Kesän tyttöjä. No se selvisikin sitten kun Aislinnin oli tarkoitus tehdä koe ja tarttua Beiran sauvaan ja sillä selvisi se, onko Aislinn 'Se oikea'. Kesän tytöiksi muuttuneet eivät olleet koskeneet sauvaan mutta Donia siis oli. Ja Donia ei ollut 'Se oikea'. Kauhea miten epäselvää tämä oli kirjaa lukiessa.

Muutenkin kirjassa ärsytti ihan älyttömästi epäselvyys ja noh, kaikki melkein. Idea ja juoni sinänsä oli ihan hyviä ja tykkäsinkin tällaisesta erilaisesta fantasiakirjasta, mutta toteutus oli päin prinkkalaa. Suomentajalla oli tullut melko paljon kirjotusvirheitä ja sitten asiat oli esitetty liian sekavasti tai sitten liian löysästi. Toisin sanoen välillä olin ihan hukassa, että missä nyt ollaan menossa ja mitä on tapahtunut.

Lisäksi tapahtumat olivat aika laimeita. Ensimmäiset 150 sivua meni siihen kun Aislinn yritti vältellä keijuja ja Keenania parhaansa mukaan. Sitten yhtäkkiä Aislinn onkin Keenanin kanssa viettämässä aikaa ja hups, Aislinn joi keijujen juomaa ja muuttui itse keijuksi. Tämä tapahtuma oli minun mielestäni liian arvoton tai siis sen olisi pitänyt olla suurempi tapahtuma kuin se edes oli. Ylipäätään kaikki käännekohdat ja suuret tapahtumat oli esitetty liian tylsästi ja ei tullut missään vaiheessa sellaista hengenpidätys oloa, että jännittää mitä tapahtuu seuraavaksi. Kaikki vaan tapahtui, tuosta noin vain, ilman mitään kummallista. Ne eivät olleet niin isoja asioita kuin olisi pitänyt. Edelleenkään. Toistan itseäni, koska asia vain ottaa päähän.

Vielä kirjan kirjoitustyylistä, jokaisen kappaleen alussa oli pieni pätkä jostakin keijutietokirjasta lainattu pätkä. En ymmärrä, miksi niissä melkein jokaisessa lainauksessa oli joku sana laitettu hakasulkuihin. Esimerkkinä:

[Ne tarjosivat] hänelle juotavaa...jälkeenpäin, kun musiikki taukosi, koko seurue hajaantui ja hän jäi kuppi kädessä seisomaan ja palasi kotiin, kylläkin lopen uupuneena.

Thomas Keightley, The Fairy Mythology (1870) 

Kirjassa oli monta aukkoa, joihin olisin kaivannut vastauksia ja selvennyksiä. Täytyy kyllä varmaan se jatko-osakin lukea, koska olen vain perfektionisti ja haluan sen lukea, koska luin tämän ensimmäisenkin. Sarjasta vissiin on viisi kirjaa, mutta kaksi niistä on vasta suomennettu. Saa nähdä suomennetaanko muita edes.

Arvosana: ♦ ♦

Nimi: Ilki ihana
Alkuperäinen nimi: Wicked Lovely
Kirjailija: Melissa Marr
Julkaistu: 2007
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 328