Haaste: Lukemattomat kirjailijat -kooste

Riinan järjestämä haaste alkaa olemaan loppusuoralla, joten on koostepostauksen aika. Eli tarkoituksena oli lukea vähintään kuuden itselle tuntemattoman kirjailijan kirjaa. Siis kirja sellaiselta kirjailijalta, jonka tuotantoon ei ole aiemmin tutustunut.

Minulla oli ajatuksena vuoden aikana tutustua Paulo Coelhoon, Torey Haydeniin, Riikka Pulkkiseen, J. R. R. Tolkieniin, Terry Pratchettiin ja Diana Wynne Jonesiin. No en tutustunut kehenkään näihin kuitenkaan. Siltä osin katson epäonnistuneeni haasteen suhteen.

Luin vuoden aikana kuitenkin paljon lukemattomien kirjailijoiden teoksia:

1. Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
2. P. B. Kerr:  Faaraon haudan vangit
3. Annukka Salama: Käärmeenlumooja
4. Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus
5. Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa
6. Becca Fitzpatrcik: Langennut enkeli
7. Matsuri Hino: Vampire Knight: vol. 1

Lisäksi luin muitakin uusia kirjailijoita, mutta heidän kirjoistaan en bloggaillut tänne. Vielä on myös tulossa lisää rästissä olevia postauksia.

Suoritin haasteen kuitenkin, vaikkakin eritavalla kuin olin suunnitellut. Aikomuksenani on tutustua vielä joskus Coelhoon ja muihin ja siltä osin jatkakin haastetta hamaan tulevaisuuteen. Vielä jatkuukin Jaanan järjestämä Venäjää valloittamaan -haaste maaliskuun alkuun.

Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen

Huh huh, kun Vadelmavenepakolainen tökki! Alle 300 sivua ja silti kesti pieni ikuisuus saada kirja päätökseen. Ei vain napannut.

Kirjassa suomalainen Mikko Virtanen kokee olevansa syntynyt väärään kansallisuuteen ja sen takia on kauhean pakkomielteinen Ruotsiin liittyvistä asioista. Mikko ihailee Olof Palmea ja Per Albinia sekä kannattaa sosiaalidemokraatteja. Hän haluaa tulla ruotsalaiseksi perheenisäksi ja onnistuukin siinä melkoisia keinoja käyttämällä.

Sinänsä aihe oli hauska ja Nousiainen on hyvin kuvannut suunnatonta pakkomiellettä Ruotsiin. Mutta se, mikä minua tökki niin ylettömästi, oli politiikka. Minua ei kiinnosta enkä edes tajua politiikasta juuri mitään. Sen takia kirjan lukeminenkin kesti kun aina kun aloitin niin saman tien nukahdin tylsyyteen. Tosin oli kirjassa hauskojakin kohtia, esimerkiksi Petri Takalaan liittyvät huvittivat eniten. Juonenkäänteet olivat myös yllättäviä.

Toinen asia, mikä tökki, oli päiväkirjatyyppinen kerronta. Joskus nuoruudessani huomasin inhoavani päiväkirjatyylillä kirjoitettuja kirjoja ja saman huomasin nytkin. Omituista sinänsä, kun en tiedä miksi inhoan sillä tavalla kirjoitettuja kirjoja. En vain tykkää.

No mutta kuitenkin, annan kirjalle kolme timanttia, koska en kadu että luin sen, mutta ei olisi välttämättä haitannut vaikken olisikaan lukenut. Politiikkaa lukuunottamatta kirja oli ihan kiva. Aion luultavasti kokeilla muitakin Nousiaisen kirjoja.

Arvosana: ♦ ♦ ♦

Nimi: Vadelmavenepakolainen
Kirjailija: Miika Nousiainen
Julkaistu: 2007
Kustantaja: Otava
Sivuja: 270