Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa

Vera Valan Kuolema sypressin varjossa sai kunnian olla elämäni ensimmäinen dekkari! Hyvinhän tämä kirja sen kunnian hoitikin. Aina on ollut kiinnostusta lukea dekkareita kun olen tykännyt katsoa telkkaristakin rikossarjoja. Siltikään en ennen tätä kirjaa ole tarttunut dekkariin. (Okei, luin Salla Simukkan Punainen kuin veri -kirjan keväällä, mutten laske sitä dekkariksi siltikään, se on nuorten aikuisten kirja.)

Arianna de Bellis saa tehtäväkseen tutkia Tolfassa kuolleen amerikkalaisen Lily Montgomeryn murhaa. Lilyllä oli paljon vihaajia, joilla olisi ollut sopiva motiivi murhata hänet. Tutkimusten edetessä selviää, kuinka pienessä kylässä kuhisee pinnan alla, kaikilla asukkailla on omia salaisuuksiaan. Ariannan yrittäiessä selvittää Lilyn murhaajaa, huomaa hän joutuneensa itse tappajan seuraavaksi kohteeksi.

Olen usein miettinyt, ovatko dekkarit minulle liian raskasta luettavaa. Näen helposti painajaisia ja olen melko hermoheikko ihminen. Tämä kirja kuitenkin oli juuri sopiva minulle. Jänniä tilanteita oli, mutta ne eivät pelottaneet. Enemmänkin pidätin hengitystäni ja jatkoin lukemista jännittyneenä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kirjassa selvisi monet pienet kysymyksen loppuun mennessä, mutta niitä kysymyksiäkin vielä jäi leijumaan ilmaan. Kuinka Giovanni kuoli? Kuka on se mystinen kalabrialainen? Miten Arianna on menettänyt muistinsa kolmelta vuodelta? Kysymyksiin en kuitenkaan kaivannut vastausta tätä kirjaa lukiessa vaan ne lopussa selventivät hyvin sen, että jatkoa on tulossa. Hyvä keino saada lukija tarttumaan seuraavaankin kirjaan ;)

Olen tainnut jonkun verran mainita bloginkin puolella, etten oikein tykkää lukea kotimaista kirjallisuutta. Nyt olen kyllä huomannut lukevani sitä enemmän. Tämä kirja ei kuitenkaan tuntunut kotimaiselta, koska se sijoittui Italiaan niin luontevasti. Oli mielenkiintoista saada myös pieni katsaus Italian kulttuuriin ja tuli tässä samalla opittua muutamia sanojakin italiaksi.

Valan esikoiskirjaksi tämä on oikein hyvä kirja. Mielelläni tartun hänen seuraavaankin kirjaan, Kosto ikuisessa kaupungissa.

Minusta on myös mukavaa seurata Vera Valan elämää hänen omassa blogissaan. Jotenkin kirjailija tulee silloin paljon lähemmäksi lukijoitaan, kuin pelkästään kirjojen kansien välissä. Veran blogia seuratessa ilmeni myös hänen kotipaikkakuntansa, joka sattumoisin on kohta myös minun asuinkuntani! :)

Luin tässä kuukauden sisällä myös yhden artikkelin Valasta, olikohan Anna-lehdestä. Artikkeli oli kiinnostavaa ja mukavaa lukea. Se kertoi Veran elämästä lyhyesti sekä kirjailijan työstä.

Kyllä olisi niin mukavaa päästä joskus Italiaan! Hirmuinen matkakuume...

Arvosana: ♦ ♦ ♦ ♦

Nimi: Kuolema sypressin varjossa
Kirjailija: Vera Vala
Julkaistu: 2012
Kustantaja: Gummerus
Sivuja: 359

Annukka Salama: Käärmeenlumooja

Sain tämän kirjan myötä taas lievän lukublockin, kiitos vaan! Käärmeenlumooja lumosi minut niin, etten ole moneen päivään pystynyt miettimään mitään muuta kuin tätä kirjaa. Ja Rufusta. Ja Unnaa. Oikeastaan kaikkea tästä kirjasta. En ole pystynyt edes keskittymään lukemaan muita kirjoja. Tämä jätti olon niin tyhjäksi hyvällä tavalla.

Olenkin nyt muutaman päivän vaan katsonut uudelleen ja uudelleen Käärmeenlumoojan kirjatraileria ja muutenkin lukenut joitakin arvosteluita ja selannut kirjan Facebook-sivua. Huomasin, että tästä ollaan leffaa suunnittelemassa, jee!

Itse kirjaan, päähenkilönä on 17-vuotias Unna, jolla on yliluonnollisia voimia, kuten ketteryys. Unnan voimaeläin on orava. Hän tapaa Rufuksen, käärmeen, ja tapaa hänen myötään faunoidijengin ja sen myötä hänen loppukesänsä ja -elämänsä muuttuu.

Aluksi kirja takelteli kun huomasin takakannesta, että tässä puhutaan skeittauksesta. Ei pahemmin kiinnostanut. Luin kuitenkin ekan kappaleen ja huomasin, että myös parkour on osa tätä kirjaa, no ei sekään kiinnostanut. Onneksi jatkoin lukemista! Alun perin löysin tämän kirjablogeista, kun tämä voitti Blogistanian kuopus -palkinnon. Eikä kirjaa jatkettaessa se skeittaus tökkinyt enää, vaan oli yllättävän mielenkiintoista. Samoin parkouraaminen sai selityksensä kirjassa.

Mitä pidemmälle kirjaa luin, sitä enemmän aloin sitä ahmimaan. Kirja on suunnattu nuorille aikuisille ja itse koen 20-vuotiaana olevani vielä kohderyhmää, toki tykkään lukea muutenkin paljon nuorten aikuisten ja nuortenkin kirjoja. Minuun kaikki tällaiset romanttiset ja paranormaalit kirjat iskevät.

En kuitenkaan kuvitellut rakastuvani kirjaan ihan näin paljoa. Ensinnäkin siksi, että se on kotimainen. Olen joskus yrittänyt jotakin kotimaista fantasiaa lukea ja jotenkin minusta se takkuili älyttömästi, jos miljöö on joku Lapin metsä ja siitä yritetään tehdä jotenkin fantasianomainen. En osaa selittää asiaa niin kuin sen itse miellän :D Tässä kirjassa kuitenkin miljöönä oli kaupunki, jotenkin mielsin sen Tampereeksi, varmaan siksi kun luin tätä ennen Salla Simukkan Punainen kuin veri -kirjan. Hahmoissa ja heidän tapahtumissaan se mielenkiinto piili. Kirjan myötä kyllä ennakkoluuloni kotimaiseen fantasiaan muuttui ainakin osittain. Ehkä luen jotain muutakin.

Tosiaan jäin miettimään kirjaa moneksi päiväksi lukemisen jälkeen ja rupesi ärsyttämään kun en saanut lisää luettavaa Unnan ja Rufuksen tapahtumista. Haluan lisää! Nauraa hykertelin kuin joku teinityttö kun tätä kirjaa luin. Teksti oli hauskasti kirjoitettu.

Ehdottomasti kyllä paras kirja pitkään aikaan minkä olen lukenut ja tosiaan pisteet siitä, että tämä on kotimainen kirja! Suosittelen ja ihan aiheesta voitti Blogistanian kuopus -palkinnon. Täytyy käydä ostamassa tämä kirja omaan hyllyyn myös. Enkä malta odottaa Piraijakuiskaajan ilmestymisetä!

Jos yhtään kiinnostuit, etkä ole lukenut kirjaa, kannattaa käydä tsekkaamassa www.faunoidit.fi -sivusto. Siellä on myös kirjatraileri Käärmeenlumoojalle sekä heinäkuussa ilmestyvälle Piraijakuiskaajalle.

Arvosana: ♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Nimi: Käärmeenlumooja
Kirjailija: Annukka Salama
Julkaistu: 2012
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 330