Elikkä siis, lähdimme maanantaina 4.2. iltapäivällä koulun linja-autolla kohti Lahtea, josta junamme Moskovaan lähti 18.32. Itse en ole junalla kovinkaan montaa kertaa matkustanut ja nyt oli eka kerta makuuvaunussakin. Järkytys oli aika suuri.
Ensinnäkin kun olimme menossa vaunuun, vastassa oli lattialla kirves :D Tietysti mielikuvitukseni rupesi laukkaamaan kun kaiken lisäksi olen lukenut Dostojevskin Rikos ja rangaistus -kirjaa. Hyttiin tai mikä lie huone olikaan kun pääsimme, ihmettelimme lähinnä sen kokoa. Neljä henkilöä siellä oleskelisi ja sen koko oli varmaan 1,5 metriä kertaa 3 metriä. Ei kovin suuri siis. Sängytkin oli melko kapeita. Siellä sitten pienet tyttöset istui ja mietti mihin oikein oltiin lähdetty mukaan.
Matka junassa kuitenkin meni yllättävän nopeaa vaikka yöllä ei pahemmin saatu nukuttua. Tiistaina aamulla olimme perillä ja siitä lähdimme meitä varten hommatulla minibussilla Moskovan Printing and publishing -koulua kohti. Tiistaina meillä ei ollu sen kummemmin mitään ohjelmaa, muuta kuin, että opettajat lähtivät huitelemaan omille teilleen ja tyrkkäsivät meidät koulun järjestämälle kävelykiertueelle Punaiselle torille.
Kierros olisi ollut mukavampi, jos joku olisi puhunut meille englantia. Emme siis ymmärtäneet höpötyksestä oikein mitään. Sääkin oli kurja, loskaa ja vettä joka puolella. Palelimme siellä ja kierros oli muutenkin vähän huono. Kävelimme aina ehkä jonkun 20 askelta ja taas seistiin kengät märkinä joku vartti kuuntelemassa ukkelin jorinoita. Asuntolalle päästyä oli aika surkea olo.
Onneksi keskiviikko olikin parempi päivä. Minulla ja kaverillani oli esitelmän pito. Olen aina jännittänyt kuollakseni kaikkea esiintymistä, mutta nyt ei ihme kyllä jännittänyt niin hirveästi. Pidimme sen englanniksi ja meille viime minuuteilla hommattiin joku joka tulkkasi sen venäjäksi. Saimme kuulla, että siellä ei nimittäin englantia juuri ymmärretä. Muut esitelmät olikin venäjäksi.
Myöhemmin iltapäivällä oli kiertoajelu Moskovassa, joka oli huomattavasti mukava kuin edellisen päivän kävelyretki. Kävimme taas Punaisella torilla, mutta tiistaina emme nähneet Pyhän Vasilin katedraalia kuin vilaukselta kaukaa, niin nyt kävimme vieressä oikein. Matkani tarkoitus siis täyttyi kun näin kunnon sipulikupolit :)
 |
| Oli se vain upea ilmestys! |
Koko loppuilta menikin kiertoajelulla kun jäimme Moskovan ruuhkaan. Torstaina oli painonviestinnän opiskelijoilla kilpailu ja minulla ja kaverillani ei ollut pakollista ohjelmaa ollenkaan. Kävimme kuitenkin katsomassa pakkaustuotesuunnittelukilpailua varten tehtyjä lahjapakkauksia sekä minikirjakilpailua. Pääsimme myös pyörähtämään valokuvaustunnilla kun muutamat innokkaat oppilaat meidät sinne raahasivat. Täytyy kyllä nostaa hattua opiskelijoille siellä, vaikka he eivät osaa kunnolla englantia niin yritystä ainakin oli.
Torstai-iltana lähdimme sitten meidän porukalla syömään Hard Rock Cafeen ja kävelemään Arbatin ostoskadulla.
Perjantaina olisi ollut mahdollista lähteä vielä jollekin kirkkokierrokselle, mutta päätimme jättää väliin, koska emme olleet kerinneet edes käydä viereisessä ostoskeskuksessa ostoksilla. Pyörähdettiin siellä aamupäivästä ja sitten iltapäivästä koululla oli edellisen päivän kilpailun palkintojen jako ja joitakin opiskelijoiden laulu- ja tanssiesityksiä. Painokilpailusta voitto tuli meidän koululle! Palkintojen jaon jälkeen oli illallinen ja sitten suunnattiin juna-asemalle ja kotia kohti.
Alun ongelmien jälkeen reissu kuitenkin onnistui hyvin, enkä kadu yhtään, että lähdin mukaan. Hieno kokemus ja kivoja muistoja jää. Emme kyllä olisi pärjänneet ilman yhtä opiskelijaamme, joka on puoliksi venäläinen ja toimi täten meidän tulkkinamme osittain. Eikä siitä ollut yhtään haittaa, että itse osasi kyrilliset kirjaimet ja pystyi lukemaan tekstejä, vaikkei sanoja muistanutkaan enää. Harmittaahan se vähän, että en enää kieltä oikeastaan osaa enkä päässyt sitä käyttämään.
Mutta suosittelen kyllä jos joskus on mahdollista päästä jotakin kautta käymään Moskovassa. Meille matka ei ollut kallis kun koulu kustansi matkustamisen ja asuntola oli ilmainen. Ruut piti itse maksaa, mutta kaupassa käynti ei kyllä ollut kallista.
