Annukka Salama: Käärmeenlumooja

Sain tämän kirjan myötä taas lievän lukublockin, kiitos vaan! Käärmeenlumooja lumosi minut niin, etten ole moneen päivään pystynyt miettimään mitään muuta kuin tätä kirjaa. Ja Rufusta. Ja Unnaa. Oikeastaan kaikkea tästä kirjasta. En ole pystynyt edes keskittymään lukemaan muita kirjoja. Tämä jätti olon niin tyhjäksi hyvällä tavalla.

Olenkin nyt muutaman päivän vaan katsonut uudelleen ja uudelleen Käärmeenlumoojan kirjatraileria ja muutenkin lukenut joitakin arvosteluita ja selannut kirjan Facebook-sivua. Huomasin, että tästä ollaan leffaa suunnittelemassa, jee!

Itse kirjaan, päähenkilönä on 17-vuotias Unna, jolla on yliluonnollisia voimia, kuten ketteryys. Unnan voimaeläin on orava. Hän tapaa Rufuksen, käärmeen, ja tapaa hänen myötään faunoidijengin ja sen myötä hänen loppukesänsä ja -elämänsä muuttuu.

Aluksi kirja takelteli kun huomasin takakannesta, että tässä puhutaan skeittauksesta. Ei pahemmin kiinnostanut. Luin kuitenkin ekan kappaleen ja huomasin, että myös parkour on osa tätä kirjaa, no ei sekään kiinnostanut. Onneksi jatkoin lukemista! Alun perin löysin tämän kirjablogeista, kun tämä voitti Blogistanian kuopus -palkinnon. Eikä kirjaa jatkettaessa se skeittaus tökkinyt enää, vaan oli yllättävän mielenkiintoista. Samoin parkouraaminen sai selityksensä kirjassa.

Mitä pidemmälle kirjaa luin, sitä enemmän aloin sitä ahmimaan. Kirja on suunnattu nuorille aikuisille ja itse koen 20-vuotiaana olevani vielä kohderyhmää, toki tykkään lukea muutenkin paljon nuorten aikuisten ja nuortenkin kirjoja. Minuun kaikki tällaiset romanttiset ja paranormaalit kirjat iskevät.

En kuitenkaan kuvitellut rakastuvani kirjaan ihan näin paljoa. Ensinnäkin siksi, että se on kotimainen. Olen joskus yrittänyt jotakin kotimaista fantasiaa lukea ja jotenkin minusta se takkuili älyttömästi, jos miljöö on joku Lapin metsä ja siitä yritetään tehdä jotenkin fantasianomainen. En osaa selittää asiaa niin kuin sen itse miellän :D Tässä kirjassa kuitenkin miljöönä oli kaupunki, jotenkin mielsin sen Tampereeksi, varmaan siksi kun luin tätä ennen Salla Simukkan Punainen kuin veri -kirjan. Hahmoissa ja heidän tapahtumissaan se mielenkiinto piili. Kirjan myötä kyllä ennakkoluuloni kotimaiseen fantasiaan muuttui ainakin osittain. Ehkä luen jotain muutakin.

Tosiaan jäin miettimään kirjaa moneksi päiväksi lukemisen jälkeen ja rupesi ärsyttämään kun en saanut lisää luettavaa Unnan ja Rufuksen tapahtumista. Haluan lisää! Nauraa hykertelin kuin joku teinityttö kun tätä kirjaa luin. Teksti oli hauskasti kirjoitettu.

Ehdottomasti kyllä paras kirja pitkään aikaan minkä olen lukenut ja tosiaan pisteet siitä, että tämä on kotimainen kirja! Suosittelen ja ihan aiheesta voitti Blogistanian kuopus -palkinnon. Täytyy käydä ostamassa tämä kirja omaan hyllyyn myös. Enkä malta odottaa Piraijakuiskaajan ilmestymisetä!

Jos yhtään kiinnostuit, etkä ole lukenut kirjaa, kannattaa käydä tsekkaamassa www.faunoidit.fi -sivusto. Siellä on myös kirjatraileri Käärmeenlumoojalle sekä heinäkuussa ilmestyvälle Piraijakuiskaajalle.

Arvosana: ♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Nimi: Käärmeenlumooja
Kirjailija: Annukka Salama
Julkaistu: 2012
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 330

Paradise, Hawaiian Style

Taas Elvis-elokuvaa pukkaa. Katselin tässä viikolla tämän elokuvan, ja noh, olihan tämä aika samanlainen kuin se toinen Elviksen Hawaiji-elokuva. Maisemat oli edelleen upeat ja matkakuume sen kuin kasvoi.

Tässä elokuvassa tosin Elviksen hahmo Rick haluaa perustaa helikopteripalvelun ystävänsä kanssa. Rick on kuitenkin naisten perään enemmän ja työt tulee tehtyä vähän sinne päin ja yhtiökumppani joutuukin sitten siivoamaan jäljet. Lopun arvaattekin.

En oikein osaa sanoa tästä(kään) mitään järkevää sanottavaa. Mulla on jotain ihme blokkeja päällä kun en saa tekstiä syntymään enkä kunnon valokuviakaan koulua varten. Ärsyttävää.

Arvosana: ♦ ♦

Mikä inhottava tunne, kun...

...aamulla ennen kouluun lähtöä luet hyvää kirjaa, jonka maailmaan olet hurahtanut ja unohtanut oman elämäsi. Sitten huomaat, että on lähdettävä kouluun ja putoat takaisin maan pinnalle ja tajuat, että oma elämäsi on tylsä ja joudut koulun penkille istumaan kun voisit olla kotona lukemassa kirjaa...

Onneksi tulee pidennetty viikonloppu, jolloin voin lukea.

Helmikuun katsotut, osa 2

Helmikuun katsottujen elokuvien läpikäynnille jatkoa. Vielä kaksi elokuvaa jäljellä.

Kuva täältä

Serkkuni kihlatun kanssa vietimme leffailtaa ja elokuvaksi valikoitui Varjojen valtakunta -leffa. Elokuvassa vampyyrit ja ihmissudet ovat sodassa keskenään. Pääosassa on Selene (Kate Beckinsale), joka rakastuu ihmissusi Michaeliin (Scott Speedman). Lopun kai voi arvata osittain, eihän siitä hyvää seuraa kun kaksi eri lajia rakastuu keskenään.

Yllätyin tässä elokuvassa kyllä räiskinnän määrästä. Jotenkin mielikuvani oli tästä, että tämä menisi kauhun puolella ja olisi pelottavakin, vaikka leffaseurani sanoinkin ettei tämä ole pelottava. Itse kun inhoan kauhuelokuvia. Toimintaa tässä todellakin oli. Yllätyin myös Kate Beckinsalen roolisuorituksesta. Kai jotenkin sekoitin hänet Kate Hudsoniin, koska kuvittelin hänen olevan blondi näyttelijä, joka tekee romanttisia leffoja eikä tällaisia räiskintäleffoja. Toki hän onnistui siinä ihan hyvin, kovin vain oli vaisu hahmo.

Yllätysnimiä tässä elokuvassa oli mm. Bill Nighy ja Wentworth Miller. Millerin hahmoa en edes tunnistanut, lopputeksteistä bongasin ja sitten googlasin. Nighya epäilin yhdeksi hahmoksi ja mietin, että tuskin hän tällaisia elokuvia tekee. Lopputekstit paljasti epäilyni kuitenkin oikeaksi ja yllätyin kyllä.

Elokuva oli ihan hyvä, erilainen mitä olen ennen nähnyt. Jälkeen jäi kyllä vähän sellainen jännä olo, en keksi sanaa sille, koska tämä oli niin erilainen mitä kuvittelin. Voisin katsoakin joskus uudelleen.

Arvosana: ♦ ♦ ♦

Kuva täältä

Viimeinen helmikuun katsottu elokuva oli 21 tapaa pilata avioliitto. Käytiin kaverini kanssa katsomassa se leffateatterissa aikamme kuluksi.

Yleensä en kotimaisista elokuvista tykkää, koska ne vaikuttavat niin teennäisiltä. Vaikka olisi hyvä näyttelijä niin repliikit ovat silti niin teennäisen kuuloisia. Tässä elokuvassa oli kuitenkin toisin. Yllätyin tämänkin suhteen!

Elokuvassa Sanna Manner tekee dokumenttia avioliittojen pilaajista. Hän haastattelee eri pariskuntia ja yhden pariskunnan erotessa hän huomaakin rakastuneen tähän kyseiseen mieheen.

Elokuvassa on todellakin komediaa. Naureskelin salissa moneenkin otteeseen, kerran yksinäni, jolloin muu sali rupesi nauramaan perässä. Myötähäpeä oli läsnä toisinaan kyllä, mutta eipä se tässä elokuvassa haitannut niinkään. Armi Toivanen oli hyvä Sannan roolissa. Aku Hirviniemi ja Riku Nieminenkin olivat yllättävän hyviä näyttelijöitä kun heidän ei tarvinnut esittää pellejä. Toki he Putouksessakin olivat hauskoja.

Suosittelen kyllä katsomaan tämän elokuvan, jos haluaa komediaa ja romanttisen lopun.

Arvosana: ♦ ♦ ♦ ♦

P. B. Kerr: Faaraon haudan vangit

Aloitin lukemaan P. B. Kerrin Lampun lapset viisiosaista "trilogiaa". Omistan itse neljännen kirjan, joten sen takia tähän sarjaan päädyinkin.

Faaraon haudan vangit on sarjan ensimmäinen osa ja siinä Philippa ja John Gaunt, kaksoset, matkaavat enonsa Nimrodin luokse Lontooseen. He kuulevat olevansa dzinnejä, henkiolentoja, ja joutuvat sen seurauksena Egyptiin seikkailuihin.

Tarina sijoittuu moneen maahan, Yhdysvaltoihin, Englantiin, Egyptiin ja myös Venäjälle. Pääosin tapahtumat sijoittuvat kuitenkin Egyptiin. Kirjaan on otettu mukaan myös Egyptin historiaa, tosin en tiedä kuinka paljon niistä on tosia, kun en ole asiaa tutkinut. Esimerkiksi onko koskaan ollut Ekhnaton-nimistä faaraota vai onko hän kirjailijan keksintö? :D

Joka tapauksessa, takakannessakin sanotaan, että:

Muinaiset mysteerit heräävät eloon Lampun lapset -trilogian ilkikurisessa, huikean mukaansatempaavassa aloitusosassa.

 Ilkikurinen kirja mielestäni kyllä oli. Teksti oli hauskasti kirjoitettu ja tässä oli myös hauskoja kohtauksia, joita ei olisi tarvinnut olla. Ne kuitenkin toivat hieman sitä huumoria tähän. Kovin mukaansatempaava tämä ei ollut, koska minun käsityksen mukaan mukaansatempaava on sellainen, jonka ahmii kertaheitolla. Tämä ei ollut.

Mutta kuitenkin tykkäsin tästä ihan. En kuitenkaan varmaan lue tätä koskaan uudelleen, mutta oli kiva kun sen luin edes tämän yhden kerran. Jatkan kuitenkin sarjan lukuan kun minulla se yksi kirja on omana.

Arvosana: ♦ ♦ ♦

Nimi: Faaraon haudan vangit
Alkuperäinen nimi: The Akhenaten Adventure
Kirjailija: P. B. Kerr
Julkaistu: 2005
Kustantaja: Tammi
Sivuja: 336

Kirjaostokset

Käväisin tuossa torstaina tuhlaamassa etusetelini Suomalaiseen kirjakauppaan. Lisäksi kanta-asiakkaat saivat siellä kaikista kaunokirjoista ja keittokirjoista 15 % alennuksen. Kannattihan ne käyttää.

Tutkailin eka nuorten fantasiakirjoja siellä, mutta ei oikein napannut kun olisi etusetelin ja alennuksenkin jälkeen jäänyt maksettavaksi vielä kiva summa niin suunnistin sitten alepuolelle. Siellähän sitten riemu repesi. Aluksi ei meinannut löytyä mitään, mutta kyllä sitten hetken tutkailun jälkeen oisin voinu ostaa ison pinon kaikkea. Olen siinä mielessä nirso rahan suhteen, että en halua hirveästi maksaa kirjoista vaan odotan yleensä, että ne tulee alennukseen.

Alyson Noëlin sinisen kuun huomasin ensiksi ja ajattelin, että ostanpa sen kun se oli huimassa alennuksessa. Normaalihinta oli 21,95 € ja nyt alennuksessa 4,95 €. Punaiset tulppaanit löysin hetken päästä ainoana kappaleena hyllystä ja sekin lähti mukaan. Olen tuota kirjaa kyttäillyt kahdesta kirjastosta, joissa käyn ja kun isommassa oli palautuspäivä lähenemässä niin eikö se uusittu. Pienemmästä varasinkin sen ja kun se sinne saapui, niin isommassa kirjastossakin näytti olevan kaksi hyllyssä. Ja sitten löysin tämän kaupasta samaan hintaan. Mikä sattuma, että kolmesta paikkaa saisi saman kirjan samaan aikaan, mutta ei sitten kun sitä oottaa. Punaiset tulppaanit olen kyllä lukenut jo ja ajattelin jatkavani sarjan lukua, mutta huomasin toista osaa lukiessani etten muista mitään ja kaikki siinä olleet asiat tuntui niin oudolta, että ajattelin lukaista ekan osan uudelleen.

Huomasin myös Lauren Oliverin Deliriumin hyllyssä, ainoa kappale sekin. Siinä alennettu hinta oli 9,95 €. En varmaan muuten olisi sitä ostanut, ellen olisi blogimaailmassa siitä lukenut. Lukulistalta se nyt löytyy ja omasta hyllystä myös.

Yhteensä näille kirjoille hintaa tuli 15 % alennuksen jälkeen 16,95 € ja siitä sitten pois 10 euron etuseteli. Ei paljoa siis kolmesta kirjasta kuitenkaan. Uusista sellaisista vieläpä.

Helmikuun katsotut elokuvat, osa 1

Helmikuussa tuli katsottua viisi elokuvaa, joista en mistään kerinnyt bloggaamaan. Teenkin nyt sitten pari yhdistelmäpostausta näistä.

Alkukuusta katsoin taas Elvis-elokuvan, tällä kertaa Blue Hawaii -nimisen. Blue Hawaii sijoittuu nimensä mukaisesti Hawaijille, jossa Elviksen hahmo Chad saapuu armeijasta takaisin kotiin eikä halua alkaa työskennellä isänsä ananasyrityksessä. Niinpä Chad hommaa itselleen työpaikan tyttöystävänsä työpaikalta turistioppaana. Hawaijille saapuukin lauma opiskelijatyttöjä ja kommelluksilta ei vältytä.

Ihailin elokuvassa maisemia. Olen aina halunnut joskus matkustaa Hawaijille ja pienenä sanoinkin, että kun olen iso, muutan Hawaijille ja otan kaikki sukulaiset ja tutut mukaan. Eipä taida ihan onnistua. Veljelleni olen kateellinen kun hän vuosi sitten jouluna oli Hawaijilla lomalla.

Itse elokuva oli perus Elvis-kamaa. Ihan viihdyttävä musikaali. En oikein enempää osaa sanoa elokuvasta, ehkä sen takia jäänytkin bloggaamatta.

Arvosana: ♦ ♦

Toisena elokuvana katsoin The Kids Are Allright -elokuvan. Elokuvassa seurataan perheen tapahtumia, kun Nicin (Annette Bening) ja Julesin (Julianne Moore) lapset, Joni (Mia Wasikowska) ja Laser (Josh Hutcherson), hankkivat tietoa isästään Paulista (Mark Ruffalo).

Elokuvan olen nähnyt varmaan pari vuotta aiemmin ekan kerran ja silloin se ei oikein iskenyt. Nyt katsoin sen uudelleen kun ostin sen alennuksesta. Ei se oikein iskenyt vieläkään. Vähän laimee ja väkisin tehty elokuva. Elokuvan ostoon liittyi ihan koominen tilanne kun kassatäti katseli levyä pitkään pohtien ja ihmettelin, että onko hinnassa joku virhe tai jotakin muuta, mutta sitten hän kysyikin henkkareita. Elokuva on K-15 eli hän luuli minua nuoremmaksi. Siinä sitten ojensin hänelle ajokortin, ikää kun oli kuitenkin jo se 20. Ei ollut kyllä ensimmäinen kerta, mutta se oli ensimmäinen kerta, ettei hän pahoitellut asiaa.

Komedia tämä ei kyllä mielestäni ollut kun ei pahemmin naurattanut. Mieltäisin tämän enemmän draamaksi kuitenkin.

Arvosana: ♦ ♦

Kolmantena sitten iki-ihana Maa aikojen alussa! En vain voi sille mitään, että rakastan kyseistä elokuvaa. Lapsena se oli suosikkini, vaikka välillä vähän pelottikin. Menee kyllä Muumien ohi mennen tullen.

Moni kyllä varmaan tietää juonen, mutta kerrataan se nyt kuitenkin. Eli Pikkutassu joutuu eroon isovanhemmistaan ja joutuu yksin lähteä etsimään reittiä Suureen laaksoon. Matkalla hän saa uusia kavereita ja joutuu vaaroihin.

Oonkin kerännyt tämän koko elokuvasarjan kun en ole moniakaan niistä nähnyt. Saa nähdä ovatko ne yhtä hyviä. Olen aina pitänyt dinosauruksista ♥

Arvosana: ♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Melissa Marr: Sala kavala

Sain luettua helmikuun lopulla Melissa Marrin Sala kavalan, joka on jatkoa Ilki ihanalle.

Tämä kirja oli jo hieman parempi kuin Ilki ihana, mutta kerronta oli edelleen mielestäni laimeaa. Niissä kohdissa, missä tapahtui "jotain hurjaa", oli yhtäkkiä ohi mennyt.

Äh, en minä osaa sanoa tästä yhtään enempää kuin Ilki ihanasta. Samaa huttua. Plussaa siitä, että kappaleiden alussa ei ollut niitä ihmeellisiä alkusitaatteja, joita en vieläkään ole käsittänyt, että miksi niitä oli Ilki ihanassa.

Tylsää kirjoittaa näin lyhyt teksti tästä, kun ei ole sanottavaa, mutta pyrin jokaisesta kirjasta ainakin jotakin soopaa tänne rustata. Tämä kirja vaan ei herättänyt erilaisia tunteita, mitä Ilki ihanan arvostelussa jo sanoin. Lukeminen eteni aika väkinäisesti kun ei napannut ja siksi kesti niin kauan saada tämä loppuun. Enpä taida jatko-osia lukea, jos ne joskus suomennetaan. En ainakaan muutamaan vuoteen.

Arvosana: ♦ ♦

Nimi: Sala kavala
Alkuperäinen nimi: Ink Exchange
Kirjailija: Melissa Marr
Julkaistu: 2008
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 308