Haaste: Lukemattomat kirjailijat -kooste

Riinan järjestämä haaste alkaa olemaan loppusuoralla, joten on koostepostauksen aika. Eli tarkoituksena oli lukea vähintään kuuden itselle tuntemattoman kirjailijan kirjaa. Siis kirja sellaiselta kirjailijalta, jonka tuotantoon ei ole aiemmin tutustunut.

Minulla oli ajatuksena vuoden aikana tutustua Paulo Coelhoon, Torey Haydeniin, Riikka Pulkkiseen, J. R. R. Tolkieniin, Terry Pratchettiin ja Diana Wynne Jonesiin. No en tutustunut kehenkään näihin kuitenkaan. Siltä osin katson epäonnistuneeni haasteen suhteen.

Luin vuoden aikana kuitenkin paljon lukemattomien kirjailijoiden teoksia:

1. Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
2. P. B. Kerr:  Faaraon haudan vangit
3. Annukka Salama: Käärmeenlumooja
4. Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus
5. Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa
6. Becca Fitzpatrcik: Langennut enkeli
7. Matsuri Hino: Vampire Knight: vol. 1

Lisäksi luin muitakin uusia kirjailijoita, mutta heidän kirjoistaan en bloggaillut tänne. Vielä on myös tulossa lisää rästissä olevia postauksia.

Suoritin haasteen kuitenkin, vaikkakin eritavalla kuin olin suunnitellut. Aikomuksenani on tutustua vielä joskus Coelhoon ja muihin ja siltä osin jatkakin haastetta hamaan tulevaisuuteen. Vielä jatkuukin Jaanan järjestämä Venäjää valloittamaan -haaste maaliskuun alkuun.

Alyson Noël: Punaiset tulppaanit

Luin Alyson Noëlin Punaiset tulppaanit ensimmäisen kerran viime vuoden kesällä. Silloin pidin kirjasta ihan ja minusta se oli jotenkin erilainen kirja, koska en ollut lukenut paljoa muuta paranormaalia romantiikkaa. Nyt kun luin uudestaan aikomuksena jatkaa sarjaa eteen päin, ääni kellossa on vähän muuttunut. Pidin kirjasta kyllä vieläkin, se oli ihan kivaa luettavaa ja paranormaalin romantiikan elementit oli selkeät. Jotkin tapahtumat vain olivat niin epätodellisia.

Ever on menettänyt perheensä auto-onnettomuudessa. Itselleen hän sai onnettomuuden myötä kyvyt nähdä auroja, kuulla ajatuksia ja nähdä kuollutta pikkusisko Rileya. Koulussa Ever tapaa salaperäisen Damenin, jonka auraa hän ei voi nähdä ja ajatuksia kuulla. Ever rakastuu Dameniin, mutta tietenkään rakkaus ei ole helppoa ja uhkakuvia on ilmassa.

Niinpä niin, Ever rakastuu Dameniin. Jotenkin se rakastuminen tapahtui niin nopeaa, että se oli epärealistista. Mutta ainahan se näissä on, että rakastutaan nopeasti, mutta tässä se kuitenkin jotekin tökki. Sitten aluksi Damen oli salaperäinen ja vähän vaarallisen oloinenkin, mutta lopussa hän yrittää saada Everin vakuutettua kiltteydestään ja muutenkin loppu oli jotenkin omituinen, kun Damen yritti selittää asioita Everille. Se ei ollut ihan onnistunut kohtaus, vaikka olihan se hyvä, että asiat selvisivät lukijoille.

Noëlin kirjoitustyyli (vai suomentajan?) vähän häiritsi. Välillä Everin dialogit oli kirjoitettu puhekielellä "sä", "mä" ja välillä kirjakielellä "minun", "sinun". Damen taas puhui aina kirjakielellä. Välillä teksti kuitenkin tuntui aika luontevalta, mutta välillä tuli pieniä tökkäisyjä.

Tämän kirjan kanssa oli vähän sama meininki kuin Becca Fitzpatrickin Langenneen enkelin kanssa. Loppu oli sellainen, että kirja olisi voinut olla yksittäinen teos eikä jatkua sarjana. Mutta enpä osaa odottaa seuraavan kirjan tapahtumista mitään. Onkohan tämä kaikkien sarjojen aloitusosien juttu, että sen suurempaa koukkua ei jää? Punaiset tulppaanithan aloittaa Kuolemattomat-sarjan, joka on kasvanut kuusiosaiseksi sarjaksi.

En tiedä, oliko tämä Noëlin esikoisteos, mutta toivon hitusen, että seuraava osa olisi parempi. Jos vuosi sitten olisin kirjoittanut arvion, se olisi ollut varmasti positiivisempi. Nyt blogin myötä olen kuitenkin oppinut vähän kriittisemmäksi ja huomioimaan eri asioita lukiessa. Ei tämä kirja kuitenkaan huono ollut, vähän vain olisi ollut paranneltavaa. Mutta tykkään kirjan ulkoasusta!

Arvosana: ♦ ♦ ♦

Nimi: Punaiset tulppaanit
Alkuperäinen nimi: Evermore
Kirjailija: Alyson Noël

Suomentaja: Sirpa Meripaasi
Julkaistu: 2011
Kustantaja: Otava
Sivuja: 335

Becca Fitzpatrick: Hiljaisuus

Hiljaisuus on Becca Fitzpatrickin kolmas kirja Langenneen enkelin aloittamaan sarjaan. Hiljaisuudessa Nora Grey herää hautausmaalta luullen, että on huhtikuu vaikka on jo syyskuu. Hän ei muista mitään viimeisistä viidestä kuukaudesta. Noran tutut kertovat omia versioitaan viiden kuukauden ajalta, mutta tarinat eivät täsmää keskenään ja niissä on paljon aukkoja. Nora kuitenkin löytää itsensä koko ajan ongelmista ja käyttäytymässä täysin eritavalla, mitä hän on ennen ollut. Loppua kohden asiat alkavat pikku hiljaa valjeta Noralle.

Hiljaisuus oli astetta tylsempi kuin Langennut enkeli ja Riitasointu. Ärsyttävintä ehkä oli se, kun Nora ei muistanut mitään menneestä, mutta lukija kyllä muistaa viime kirjojen tapahtumat. Lähinnä ihmettelin, miksi Noran läheiset jättivät jotain kertomatta tai kertoivat asioita eri tavalla kuin ennen. Mutta nekin selvisivät myöhempää kohden.

Myös jännitystasoa vei pois se, kun lukija tietää jo kuka on Musta käsi. Se paljastui edellisessä kirjassa jo. Kirjassa kuitenkin motiivit pysyvät edelleen loppuun asti tavoittamattomissa, jolloin Fitzpatrivk kietoo langat yhteen taas. Se on minusta kyllä hieno taito saada asiat pidettyä loppuun asti pimennossa ja sitten nivoa ne yhteen järkevästi.

Hiljaisuus eteni minulla vähän tökkien puolivälistä eteen päin, koska alkoi vain kyllästyttämään se kun Nora ei muistanut mitään. Kunnes sitten alkoi taas toiminta loppupuolella. Kirja kuitenkin oli ihan luettava ja se jäi taas jännään kohtaan, enkä osaa yhtään aavistella, mitä seuraavassa ja viimeisessä (höh) osassa tapahtuu.

Mielellään lukisin Fitzpatrickilta muutakin kirjallisuutta, mutta googlettelun jälkeen en löytänyt mistään, onko hänellä tulossa jotakin uutta sarjaa tai ylipäätään mitään enää. Toivottavasti tulee joskus ja luen ne sitten vaikka englanniksi jos eivät suomeksi tule.

Arvosana: ♦ ♦ ♦ ♦

Nimi: Hiljaisuus
Alkuperäinen nimi: Silence
Kirjailija: Becca Fitzpatrick

Suomentaja: Pirjo Ruti
Julkaistu: 2012
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 334

Becca Fitzpatrick: Riitasointu

Jatkoa Langenneelle enkelille luvassa. Riitasointu jatkaa Noran ja Patchin tarinaa siitä, mihin Langenneessa enkelissä jäätiin. Pariskunta on juuri aloittanut seurustelun, mutta kohtaavat heti vaikeuksia suhteessaan. Noran äiti laittaa kapuloita rattaisiin kun Patch ei lukeudu hänen suosikkeihinsa, arkkienkelit vahtivat paria silmä tarkkana ja Noran inhoama ihminen, Marcie, osoittaa kiinnostustaan Patchia kohtaan, ja toisin päin!

Langenneessa enkelissä jäi muutama kysymys leijumaan ilmaan, mm. se, mikä Patchin oikea nimi onkaan. Tähän saatiin Riitasoinnussa vastaus, niin kuin arvelinkin. Patchin työkuviot eivät siltikään selvenneet. Jos olisi lukenut Riitasoinnun ensin, ei olisi mitään hajua siitä, olisiko Patch koskaan ollutkaan missään töissä. Tässä siitä ei mainittu sanallakaan.

Mietin aluksi, mitä Fitzpatrick on keksinyt tätä kirjaa varten. Pakkohan tämänkin on jatkaa samaa linjaa kuin Langennut enkeli. Jatkoihan se, tässäkin on trillerimäisiä piirteitä ja välillä luinkin kirjaa eteen päin hengittämättä. Minut kun saa niin helposti vedettyä hyvien kirjojen sisään mukaan. Loppuratkaisua osasin epäillä ennen kuin se selkeni, mutta yllätyksiäkin siellä oli. Motiiveja en ollut pähkäillyt, Fitzpatrick osasikin lopussa kaikki langat vetää yhteen. Riitasointu myös loppui erittäin jännittävään kohtaan, jonka takia tajuaa sarjan jatkuvan. Langenneen enkelin loppu oli sellainen, että siitä ei oikein tiennyt jatkuuko se vai ei. Olisi voinut yhtä hyvin olla yksittäinen kirjakin. Hyvä kuitenkin, että jatkui!

Tämä sarja on kyllä vetäissyt minut täysin mukaansa ja koko ajan haluan vain lukea lisää ja lisää. Seuraava osa pitäisi saada heti kun edellinen näyttää tekevän loppuaan. Suosittelen kyllä tätä sarjaa ihmisille, jotka pitävät paranormaalista romantiikasta mutta ovat kyllästyneitä vampyyreihin. Kannattaa myös lukea sarja oikeassa järjestyksessä ehdottomasti! 

Arvosana: ♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Nimi: Riitasointu
Alkuperäinen nimi: Crescendo
Kirjailija: Becca Fitzpatrick

Suomentaja: Pirjo Ruti
Julkaistu: 2011
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 327

Becca Fitzpatrick: Langennut enkeli

Jotta Piraijakuiskaajan jälkeen ei olisi tullut mitään lukublokkia, päätin, että jatkan paranormaalin romantiikan parissa enkä yritä väkisin lukea jotain muuta. Olen kuullut Fitzpatrickin Langennut enkeli -kirjasta paljon hyvää ja kirjastossa töissä ollessani se on melkein jatkuvasti lainassa. Nappasinpas sen itselleni lainaan kun se palautui.

Nora Greyn elämä muuttuu kun hänen biologian parikseen tulee salaperäinen Patch. Patch saa joka kerta Noran hämilleen ja aina Patchin ollessa lähistöllä Norasta tuntuu, että hänet yritetään tappaa. Onko murhaaja Patch, koska hän selvästi salailee menneisyyttään, vai onko se joku muu? Tuohon kysymykseen Nora haluaa löytää pian vastauksen ennen kuin se on liian myöhäistä.

Tämä kirja yllätti minut juonellaan. En ollut lukenut edes takakantta, mutta en kuvitellut sen sisältävän mitään murhajuttuja tai takaa-ajoja. Paikoittain juoni tuntui monimutkaiselta ja ihmettelin monia asioita, että mistä tämä nyt tupsahti esiin, mutta loppua kohden kaikki suurin piirtein selveni. Loppu piti kuitenkin lukea aika keskittyneesti, jotta ymmärsin kaiken.

Vaikka mainitsin kaiken selviävän loppua kohden, silti jäi muutama kysymys leijumaan ilmaan. Mikä on Patchin oikea nimi, koska Patch-nimi mainittiin lempinimeksi? Miten Patch yhtäkkiä vaihtoi työpaikkansa hälytysjärjestelmän asentajaksi vaikka aiemmin hän oli pöytien siivooja ravintolassa? Vielä oli joku kolmas kysymy, mutten muista sitä enää :D Nämä eivät selvinneet kirjasta, mikä viittaa siihen, että sarja jatkuu. Tai sitten nämä eivät selviä edes jatkossakaan. Kirjan luettuani mietin kyllä, miten kirja jatkuu kun tämä olisi tällaisenaan voinut olla yksittäinen kirja, koukkua ei ollut seuraavaan osaan. Olen kuitenkin iloinen, että vielä on kolme kirjaa tähän sarjaan.

Fantasian saralla tykkäsin, että kyseessä ei ollut mikään normaali vampyyritarina. En ole ennen lukenut kirjallisuutta, johon kuuluu langenneet enkelit. Ilmeisesti kirjallisuutta tästä aiheesta on kuitenkin enemmän.

Kaikin puolin tykkäsin kyllä kirjasta, se oli onnistunut paketti. Mitään huumaavaa tunnetta päiviksi ei jäänyt, mutta voisin harkita lukevani tämän joskus uudelleen. Ehkä voisin ostaa omaan hyllyynikin joskus.

Arvosana: ♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Nimi: Langennut enkeli
Alkuperäinen nimi: Hush, hush
Kirjailija: Becca Fitzpatrick

Suomentaja: Pirjo Ruti
Julkaistu: 2009
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 299