Kirjassa suomalainen Mikko Virtanen kokee olevansa syntynyt väärään kansallisuuteen ja sen takia on kauhean pakkomielteinen Ruotsiin liittyvistä asioista. Mikko ihailee Olof Palmea ja Per Albinia sekä kannattaa sosiaalidemokraatteja. Hän haluaa tulla ruotsalaiseksi perheenisäksi ja onnistuukin siinä melkoisia keinoja käyttämällä.
Sinänsä aihe oli hauska ja Nousiainen on hyvin kuvannut suunnatonta pakkomiellettä Ruotsiin. Mutta se, mikä minua tökki niin ylettömästi, oli politiikka. Minua ei kiinnosta enkä edes tajua politiikasta juuri mitään. Sen takia kirjan lukeminenkin kesti kun aina kun aloitin niin saman tien nukahdin tylsyyteen. Tosin oli kirjassa hauskojakin kohtia, esimerkiksi Petri Takalaan liittyvät huvittivat eniten. Juonenkäänteet olivat myös yllättäviä.
Toinen asia, mikä tökki, oli päiväkirjatyyppinen kerronta. Joskus nuoruudessani huomasin inhoavani päiväkirjatyylillä kirjoitettuja kirjoja ja saman huomasin nytkin. Omituista sinänsä, kun en tiedä miksi inhoan sillä tavalla kirjoitettuja kirjoja. En vain tykkää.
No mutta kuitenkin, annan kirjalle kolme timanttia, koska en kadu että luin sen, mutta ei olisi välttämättä haitannut vaikken olisikaan lukenut. Politiikkaa lukuunottamatta kirja oli ihan kiva. Aion luultavasti kokeilla muitakin Nousiaisen kirjoja.
Arvosana: ♦ ♦ ♦
Nimi: Vadelmavenepakolainen
Kirjailija: Miika Nousiainen
Julkaistu: 2007
Kustantaja: Otava
Sivuja: 270
Tämä ei tosiaan ole niitä mielenkiintoisimpia ja mukaansatempaavimpia romaaneja. Ajattelinkin, että en enää halua lukea Nousiaista, kun tämä oli suuri pettymys. Yksi koulukaveri kumminkin suositteli Maaninkavaaraa, johon en ole vielä tarttunut, mutta aion kyllä.
VastaaPoistaMinä kuulin tästä kirjasta paljon hyvää (mm. siskoni mies kehui) ja sen takia halusin sen lukea, mutta ei tosiaankaan ollut mikään mielenkiintoisin lukemani kirja. Siskoni mies kehui myös Maaninkavaaraa, siinäkin kai jonkin sortin pakkomiellekertomus mukana, mutta jospa siinä olisi vähemmän sitä politiikkaa, josta en tajua mitään.
Poista