Huh huh...

Mistä saisi aikaa ja energiaa? Tai no enemmän energiaa ehkä. En kerkeä tekemään päivän aikana oikeasti mitään. Pääsen työharjoittelusta neljältä ja puoli viiden aikoihin olen kämpillä, ihan rättipoikki väsyneenä. Illat vaan olla möllötän ja mietin kaikkia asioita, mitä pitäis tehdä, mutta ei jaksa.

Hirveästi olisi postattavaa, niin kuin sivupalkissa näkyy. Mutta en vain jaksa edes ajatella koko asiaa. Haluisin myös lukea tai katsoa tv:tä, mutta en jaksa sitäkään. Kuulostan kauhean laiskalta. Lukioaikaan heräsin joka aamu kuudelta ja silloin tunnuin jaksavan kuitenkin. Kaiken lisäksi oli läksyjä yms. Nyt harjoittelua varten täytyy herätä kuudeltä, että kerkeän kahdeksaksi töihin. Iltasella ei ole mitään läksyjäkään ja mitään en siltikään jaksa. Oonko mä jo tulossa vanhaks? (Jotenkin ironista 20-vuotiaalta...)

Tai sitten vaan oon henkisesti niin väsynyt tästä koulusta. Oon kaks vuotta käynyt tätä audiovisuaalista viestintää, enkä ole tykännyt koko koulusta. En edes osaa sanoa miksi, koska olen ennen tätä koulua harrastanut näitä juttuja (mm. nettisivujen tekoa). Nyt inhoan kaikkea.

Harjoittelussa on kyllä kivempaa verrattuna tähän muuhun kahden vuoden aikana olleeseen kouluun liittyvään. Oon harjoittelussa kirjakustantamolla, mikä on kiva kun hain kouluun kirjastoalalle. Tosin nyt teen graafisia hommia. Tällä hetkellä taitan sotakirjaa. Porukka on oikein mukavaa eikä ahista sinne mennä. Lasken silti päiviä koulun loppumiseen.

Toinen asia, mikä tämän kahden vuoden aikana on ahistanut, on tämä kämppisasuminen. Kaverin kanssa muutin kämppikseksi ja siitä se alamäki sitten alkoikin tällä saralla. Tämä on mennyt siihen pisteeseen, että me emme puhu toisillemme. Ei siitä sen enempää, mutta on tämmöinenkin vaan älyttömän raskasta.

Ehkä koulu ja tämä asumismuoto on syy siihen, miksei energia riitä mihinkään. Ootan vain toukokuun loppua kun tämä kaikki päättyy ja pääsen muuttamaan kotipaikkakunnalleni tärkeiden ihmisten lähelle, joille siis minäkin oon tärkeä. Toivottavasti pääsen myös kirjastoon kesätöihin. Sitten olisin onnellinen taas. Syksyllä sitten tulisi toivottavasti uudet ja paremmat kuviot. En vain jaksa olla tällainen angstinen enää, se on raskasta minulle sekä läheisilleni.

Anteeksi tämä purkaus, mutta oli pakko. Ehkä saan energiaa enemmän kun lähden reissuun lauantaina rentoutumaan ja vappuna tulen takaisin. En ota bloggaamisesta kuitenkaan mitään stressiä, tämä saa olla ja pysyä mukavana harrastuksena, ei pakkopullana.