Aluksi ensimmäiset parisataa sivua meni suht koht kepeästi, kun niissä jotain jopa tapahtui ja odotin rikoksen tapahtuvan. Mutta sitten, murhan jälkeen tulevät vajaat 500 sivua. Huh, mitä jaarittelua.
Kirjassa päähenkilönä on siis Rodion Romanovitš Raskolnikov mikä lie. Hän jossain mielentilassa päätyy murhaamaan koronkiskurin, jotta saisi rahaa yms. jolla pärjäisi. Ei rikosta ilman rangaistusta, näinhän se on.
Aluksi minua ihan kiinnosti kirja kun olen venäjän kieltä opiskellut ja muutenkin venäjän kulttuuri yms. on kiinnostanut. Mutta sitten kiinnostus lopahti. Ensinnäkin kieli oli kamalan vaikealukuista. Lauseet ja keskustelut olivat kamalan pitkiä ja välissä oli milloin mitäkin huudahduksia. Ihmisiä oli vaikea oppia muistamaan kun heillä oli milloin mitäkin nimiä, mm. Raskolnikovin kaveria kutsuttiin yleensä Razumihiniksi, mutta välillä joku sanoi häntä Dmitri Prokofitšiksi. Venäjällähän käytetään patronyymejä ja lempinimiä, jonka takia nimet ovat vaikeita.
En sitten tiedä olisiko toinen versio kirjasta ollut parempi, jonka siis on suomentanut joku muu. Vai ovatko kaikki suomentaneet samalla tavalla suoraan pahemmin ajattelematta suomen kielen kielioppeja. Välillä tässä kirjassa oli sulkeissa tekstiä, enkä oikein ymmärtänyt oliko ne keskustelussa tarkoitettu toiselle henkilölle siinä vaiko lukijalle joitakin kommentteja. Kai ne oli olevinaan molempia.
Toista kertaa en aio lukea, mutta onpahan nyt luettu!
Arvosana: ♦
Nimi: Rikos ja rangaistus
Alkuperäinen nimi: Преступление и наказание (Prestuplenije i nakazanije)
Kirjailija: Fjodor Dostojevski
Julkaistu: 1866 (tämä painos 2008)
Kustantaja: Otava
Sivuja: 694
Osallistun tällä kirjalla Venäjää valloittamaan -haasteeseen sekä omaani 100 kirjaa, jotka tulisi lukea ennen kuolemaa -haasteeseen.
Voivoi, ei kovin kannustavaa :D Minulla on tämä ollut hyllyssä odottamassa jo useamman vuoden, mutta jostakin syystä tähän on ollut vaikea tarttua, vaikka sinänsä luen kyllä usein paksuja kirjoja ja klassikkojakin. Ja totta puhuakseni siinä vieressä on pari muutakin Dostojevskiä, no ehkä eläkkeellä sitten...
VastaaPoistaMitähän tähän vastaisi :D Ainahan jotkut näistä pitää kun taas toiset eivät. Minuun ei iskenyt, mutta jos luet muitakin klassikkoja niin saatatkin pitää tästä :) Kannattaa ainakin kokeilla.
PoistaPuhut suomennoksesta, mutta et mainitse suomentajaa nimeltä?
VastaaPoistaAivan totta. Enhän minä nyt kaikkea muista kertoa :) Suomentaja oli joku Olli Kuukasjärvi muistaakseni.
PoistaKuukasjärven on modernimpi käännös, J A Hollon on minusta myös hyvä.
VastaaPoistaEn taida tutustua ainakaan vielä tuohon Hollon käännökseen, ehkä sitten joskus jos vielä innostun Dostojevskista. :)
PoistaMinäkin luin tätä aikoinaan useamman kuukauden, muistaakseni juurikin neljä kuukautta. Piti ruveta kiristämään tahtia, kun kirjaston uusintarajat alkoivat täyttyä. :D
VastaaPoistaVasta venäjää hieman opiskeltuani ymmärsin, että miksi tämän kirjan (ja muidenkin venäläisten klassikojen) lauseet ovat niin tuhottoman pitkiä ja monimutkaisen oloisia, onhan venäjä kuitenkin aikamoinen "palikkakieli" (opettajani sanoin) ja siinä ilmaistaan sama asia paljon lyhyemmin kuin suomeksi, kuten varmasti myös tiedät. :) Mielestäni on ihan hienoa, että Kuukasjärvi on halunnut säilyttää Dostojevskin alkuperäisen tyylin ja siksi noudattanut hänen lauserakenteitaan jne, mutta olen kyllä samalla sitä mieltä, että kohdekielen rakenteita ei pitäisi unohtaa ja niin tässä on välillä käynyt. Olen siis lukenut myös tämän saman suomennoksen.
Minua tämä kirja ainakin alkoi loppupuolella kyllästyttää jo, tämän olisi pystynyt puristamaan paljon lyhyempään sivumäärään ja kirja olisi varmaan ollut edes hitusen parempi. Vaan saapa sitä kumminkin sanoa, että luettu on! :D
ps. peräänkuulutan vähän samaa juttua kuin Noorakin eli jos puhuu suomennoksesta, niin suomentaja pitää mainita: onhan hänkin antanut kirjalle jotakin merkittävää. Ei ole tarkoitus nipottaa, mutta mielestäni suomentajan mainitseminen on hyvä ottaa tavaksi vaikkei hänestä sinänsä mitään puhuisikaan. :)
Minullakin kirjaston uusimisrajat alkoi täyttyä, joten täytyi lukea se loppuun.
PoistaVenäjän opiskelustani on aikaa niin kauan, etten muista kaikkia kielellisiä piirteitä, en juuri muista edes sanojakaan enää. Harmi, olisi pitänyt pitää kielitaitoa yllä.
Alkoi minuakin kirja kyllästyttää jo ensimmäisten parin sadan sivun jälkeen. Kaikki kiinnostava oli siihen mennessä tapahtunut ja sitten vain jaariteltiin samaa loput 400 sivua. Ittekin lähinnä ajattelen nyt, että saa sanoa lukeneensa kirjan.
Itse en ole pitänyt suomentajaa niin suuressa merkityksessä blogissani, vaikka toki heillä suuri rooli on. Varsinkin jos kirjan kieltä arvioidaan niin suomentajahan sen on kääntänyt. Ja itse asiassa tähän mennessä en ole pahemmin ajatellut koko suomentajia, enkä heidän roolian, eikä ole tullut mieleen heidän mainitsemistaan. Mutta voihan sen mainita jatkossa, jos vain suinkin muistan.
Meille on koulussa toitotettu, että teos on myös suomentajan työn tulos ja siksi hänet pitäisi mainita. Siitä se on iskostunut päähän aika pysyvästi. Mainitse ihmeessä jatkossa suomentajat, sillä heidän työnsä on arvokasta. :)
PoistaHöh, kirjoitin tähän postaukseen pitkän kommentin toissapäivänä ja se näkyi julkaistuna asti tässä sivulla, mutta nyt se on kadonnut. Oletko saanut sitä vai onko se pompannut roskapostiin? :o
VastaaPoistaSähköpostiini tuli siitä ilmoitus ja lukaisin sen sitä kautta silloin. Eilen olisin vastannut siihen, mutta huomasin myös että se on hävinnyt. Ei sitä näkynyt missään roskaposteissa yms. Ihmettelinkin itse, että mihin se on hävinnyt.
PoistaAa nyt se löytyi roskapostista. Eilen koko roskapostia ei edes näkynyt :D
PoistaHeh, kommentoin takaisin yhteen omaan blogiini tulleeseen kommenttiin. Kommentti katosi ja blogger oli tunkenut kommenttini roskapostiin: joo toki ylläpitäjän kommentit ovat roskapostia. :D
PoistaOlen nähnyt joskus Ylellä Rikos ja rangaistus TV-sarjan, minkä katsottuani totesin ettei tämä ehkä sovi minulle :D Nyt tuli kyllä epäilys, että pitäisikö se sittenkin lukea?
VastaaPoistaNoo, sanoisin, että aina kannattaa yrittää! :) Ekat pari sataa sivua oli ihan kiinnostavia, mutta sitten kun itse rikos oli tapahtunut ja rangaistus osio käynnistyi, kirja tylsistyi ja asiat olisi pystynyt tiivistää. Mutta voipahan sitten sanoa, että on lukenut sen :)
Poista