(Aloitin luonnostelemaan tämän postauksen ties kuinka kauan aikaa sitten. Silloisessa kiukunpuuskassa tämän kirjoitin :D )
Kerroin aiemmin olevani perfektionisti. Tutkailin niitä kirjahyllyjäni ja mietin, mitä pistäisin myyntiin. Nämä kolme Lizzie McGuirea joutuivat myyntilistalle, mutta sitä ennen ne täytyi lukea, etten ole niitä ihan turhaan säilyttänyt kaapissani vuosia. Kohderyhmää en enää ole, mutta perfektionismius kun iskee niin ei sillä ole väliä.
Yhteisesti näistä kolmesta kirjasta voisin sanoa, että nämä oli sellaista ok-kamaa. Kieli oli simppeliä ja juuri sopivaa sellaiselle 5-6 luokkalaiselle tytölle.
Kaikissa kirjoissa päähenkilö on Lizzie McGuire ja hänen kaverinsa Miranda sekä Gordo. Kirjoissa myös Lizzien perhe on suuressa osassa. Ethan Craft on myös kaikissa kirjoissa mukana, koska hän on koulun suosituin poika ja näin ollen Lizzien ja Mirandan ihastus.
Kirjoille annan yhteiseksi arvosanaksi ♦ ♦, koska nämä oli ihan luettavaa tavaraa, mutta en kohderyhmään kuulu niin ei hetkauttanut niin hirveästi. Suosittelen kyllä joillekin teini-iän kynnyksellä oleville tytöille, koska nämä ovat juuri sitä viatonta hömppää :)
Aikoinaan taisin nämä ostaa kun pidin tv-sarjasta ja Hilary Duffista näyttelijänä. Kyllä edelleenkin hänestä pidän näyttelijänä ja laulajana. Ärsyttää eniten ihmisten reaktio, jos kuuntelen hänen musiikkiaan. Kyllä, Hilary ON OLLUT Disney-tähti ja teini-idoli monille. Mutta hän on aikuistunut, niin kuin minäkin ja näin hänen tyylinsä on muuttunut. Ei hän enää laula mitään teinipurkkapoppia, vaikka ei siinäkään minun mielestäni mitään vikaa ole. Kuuntelen useinkin hänen vanhoja biisejään. Katson myös usein hänen teini-iällä tehtyjä elokuviakin. Pidän vain teinihömppäelokuvista, piste.
En sitten tiedä, miksi moni kavereistani ja ihmisistä ylipäätään pitää Hilary Duffia lapsellisena ja nimen omaan teinien idolina. Ehkä se on tuo Disney-leima, mutta on siitäkin jo pikku hiljaa päästävä yli. Minua ylipäätään ärsyttää se, miksi ihmisten mieltymyksiä pitää arvostella niin rankalla kädellä? Sanoa suoraan toisen kuullen, että "tää on ihan paskaa musiikkia, miks sää tällasta kuuntelet?" No siks, kun tykkään siitä! Oon ite pyrkinyt siihen, että en hauku toisten musiikki- tai elokuvamakua. Jokaisella on oma maku. Toki voin sanoa, että MINÄ en tästä oikein pidä tai ei ole MINUN musiikkimakuani. Mutta se toinen henkilö siitä pitää ja sillä sipuli. Raivostuttavaa. Tämän takia olenkin lakannut sanomasta ihmisille, että tykkään kuunnella Hilary Duffin musiikkia tai Taylor Swiftiä. Sanon vain yleensä että, kaikki kelpaa tai kuuntelen Elvistä.
Oli pakko avautua tästä aiheesta, koska ärsyttää niin hirmuisesti tämä asia ja päätin opetella sanomaan ihmisille vastaan jos he arvostelevat mieltymyksiäni. Tästä se alkaa kun täällä avauduin julkisesti näistä :)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti