Ensiksi, Annukka Salama kirjoitti taas upean kirjan! Tykkäsin Piraijakuiskaajasta taas älyttömän paljon ja kirjan luettua tuli hyvän-kirjan-masennus sekä ärsytys kun se loppui. Pari päivää yritin lukea toista kirjaa, jossa ei ollut mukana mitään yliluonnollista tai romantiikkaa, siitä vain ei tullut mitään. Ajattelinkin, että paras tapa päästä takaisin lukemisen pariin on valittava toinen kirja paranormaalin romantiikan genrestä. Muuten Piraijakuiskaaja olisi aiheuttanut minulle lukublokin ihan vain sillä, että muut kirjat ei pahemmin kiinnostanut.
Piraijakuiskaajassa Unna ja Rufus sekä muut faunoidijengiläiset lähtevät rapakon taakse Kaliforniaan. Joone sai levytyssopimuksen ja Unna ja Rufus menivät tapaamaan voimaeläinsuojeluvaltuutettua saadakseen tietoa Unnan biologisista vanhemmista. Matka ei suju ilman mutkia, sillä he tapaavat sisarukset Nemon ja Edenin. Nemosta on kirjassa suuri apu, mutta hän on myös riski Unnalle ja Rufukselle.
Minulla oli kirjaa kohden odotuksia, tietysti toivoin sen olevan hyvä, koska Käärmeenlumoojakin oli. Jotkut bloggarit vain olivat maininneet kirjan olevan parempi kuin edeltäjänsä. Siinä kohtaa odotukseni nousivat ja pelkäsinkin pettyväni kirjaan. Mutta onneksi en joutunut pettymään! Piraijakuiskaaja ylsi kepeästi yhtä hyväksi kuin Käärmeenlumoojakin. En osaa sanoa kumpi olisi parempi, koska pidän molemmista kirjoista älyttömän paljon. Salama nousikin aika helposti suosikkikirjailijoideni joukkoon.
Unnan ja Rufuksen lisäksi Piraijakuiskaajassa päästiin enemmän muidenkin hahmojen sisään. Ronnista paljastui, ettei hän olekaan kauhea peto. Lepakko oli jopa sympaattinen hahmo. Joone on edelleen ihana Joone ja Vikke oli Vikke. Nemo ja Eden oli hyvä lisäys porukkaan ja heihinkin pääsi jo vähän tutustumaan, vaikka Nemo jäikin hieman etäisemmäksi. Uskon kuitenkin, että hänestä kuullaan vielä.
Loppu oli minusta todella onnistunut, koska en osannut missään vaiheessa aavistella mitään. Piti siinä muutama kyynelkin tirauttaa. Metsästäjiä olisin kuitenkin kaivannut vähän enemmän koko kirjaan, en pelkästään loppuun.
Olen miettinyt myös sitä, miksi nämä kirjat kolahtavat minuun niin täysin. Ensimmäisenä mieleen tuli se, kun Salama on suomalainen kirjailija ja minulla on ollut hirveät ennakkoluulot kotimaista kirjallisuutta kohtaan. Salama on kuitenkin näillä kirjoilla todistanut minulle, ettei kaikki kotimainen kirjallisuus ole tylsää luettavaa. Tarvitaan vain hyvät hahmot, juoni ja kirjoittaja.
Toisena mieleeni tuli samaistuminen Unnaan. En ole ennen kokenut vastaavaa samaistumista kirjojen hahmoihin. Unnassa kuitenkin on jonkun verran samaa kuin minussa, mutta toisaalta hän on täysin erilainen. Toisaalta hänessä on jotain, mitä toivoisin itsessänikin olevan.
Kaikki eivät tietenkään jaa samoja ajatuksia kanssani, mutta totesin itselleni, että tällainen kirjallisuus on juuri sitä, mistä minä nautin eniten. Vaikka minua kiinnostaakin kaikki ja kaikenlainen kirjallisuus, paranormaali romantiikka on silti se, mistä eniten pidän.
Pienen miinuksen annan kirjan ulkoasusta. Pidin aiemmasta kannesta enemmän. Se oli yhteneväisempi Käärmeenlumoojan kannen kanssa. Kirjan takakannessa on pieni ongelma kun en sinisestä tekstistä sinisellä pohjalla meinannut saada selvää. En tiedä, mikä idea kannen suunnittelijalla on ollut, mutta se ei nyt vain toimi. Muutan kansi on kyllä ihan kiva. Sidotuista kirjoista tykkään itse enemmän, mutta onneksi tämä ei sentään ollut pokkarikokoa. Sisällön tekstin fontista tykkään, ei ole ihan normi leipätekstifonttia, mutta luettavaa silti ja sopivan erilaista.
Pienestä ulkoasumiinuksesta huolimatta "jouduin" kirjan tilaamaan omaan hyllyyni. Sain sen kirjastosta ensimmäisenä itselleni, mutta onhan hyvät kirjat nyt vain oltava itselläkin niin voi lukea silloin kun mieli tekee :) Suosittelenkin näitä kirjoja paranormaalin romantiikan ystäville ja vaikka kotimainen kirjallisuus kammottaisikin, tähän kannattaa siltikin tarttua. Aion itsekin yrittää lukea myös muutakin kotimaista fantasiakirjallisuutta, kun ennakkoluuloni ovat vähän hälvenneet.
Ehkä minäkin joskus keksin hyvän aiheen ja saan kirjoitettua kirjan... Toivossa on hyvä elää.
Arvosana: ♦ ♦ ♦ ♦ ♦
Nimi: Piraijakuiskaaja
Kirjailija: Annukka Salama
Julkaistu: 2013
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 377
Graafinen suunnittelu: Niina Yli-Karjala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti