Eka ajattelin, etten PMMP:n keikasta kirjoita mitään, kun ei minulla ole yhtään kuvaa keikalta. Päätin kuitenkin, että pakkohan se on kirjoittaa, kun se oli niin hieno kokemus!
Eli ostin PMMP:n keikalle Seinäjoen Rytmikorjaamolle lipun jo heinäkuun puolella ja päätin, että menen sinne vaikka yksin jos en saa ketään kaveriksi. Ei tarvinnut onneksi yksin mennä. Olihan sentään syntymäpäiväni :)
Keikka alkoi 22.30 ja koko päivän odotin sitä kuin kuuta nousevaa. Päivällä ei ollut edes koulua, että olisi aika mennyt nopeampaa kun olisi ollut jotain tekemistä. Yllätyin kuitenkin, että keikka alkoi noin aikaisin jo, mutta se selvisikin, kun he vetivät 2,5 tunnin keikan. Minulta kyllä jäi viimeinen tunti harmikseni näkemättä ja kuulematta, kun tyypit, joiden kanssa sinne menin, halusivat lähteä jo pois ja olin heidän kyydillä. Mutta se puolitoista tuntia, jonka kerkesin näkemään oli jotakin niin hienoa.
PMMP:n keikalla olen käynyt kolme kertaa aikaisemmin mutta rytmiksen keikka oli paras ikinä. Keikka alkoi Rusketusraidoilla, sillä biisillä, joka heidät nosti pinnalle.
Siitä he jatkoivat Kuulkaas enot! -levyn kappaleilla ja soittivat jopa sellaisia kappaleita, joita en ole aiemmin keikoilla kuullut. Esimerkiksi Odotan ja Kesä -95.
Kuulkaas enot! -levyn jälkeen siirryttiin seuraavaan levyyn eli Kovemmat kädet -levyyn. Kyseiseltä levyltä he soittivat ainakin Kovemmat kädet, Oo siellä jossain mun, Päiväkoti ja Matoja.
Kolmannelta levyltä eli Leskiäidin tyttäret -levyltä kuultiin mm. Joku raja, Kesäkaverit, Päät soittaa ja Tässä elämä on. Olisin ehkä halunnut kuulla Henkilökohtaisesti ja Kiitos -kappaleet. Kiitoksesta he tekivät uuden version uusimmalle Matkalaulu-levyllekin.
Puuhevonen-levyyn en ole itse tutustunutkaan, mutta siltäkin kuultiin yhdestä kappaleesta pätkä. Veden varaan -levyltä he soittivat Lautturin, Merimiehen vaimon ja Pariterapian. Nyt en muista kuultiinko lisäksi joku muukin siltä levyltä, mutta Viimeinen valitusvirsi ainakin jäi pois. Se olisi ollut kyllä mukava kuulla, kun se on kyseisen levyn ensimmäinen single kuitenkin.
Rakkaudesta levyltä kerkesin kuulla Heliumpallon, Rakkaalleni ja Jeesus ei tule oletko valmis -kappaleet. Ja taisi siinä soida vielä Korkeasaarikin, en muista varmaksi. Keikan lopussa he kuulemma soittivat Tytöt-kappaleen. Viimeisen tunnin biiseistä en tiedä, mutta luultavasti he soittivat enemmän Rakkaudesta-levyltä ja varmaan myös Matkalaulu-levyltä joitakin.
Mutta kaiken kaikkiaan keikka oli loistava ja olihan PMMP vielä viimeisen kerran nähtävä. Alusta alkaen olen heidän musiikkiaan kuunnellut ja PMMP on ollut ainoa suomalainen bändi, josta todella olen tykännyt. On Suomessa bändejä ja artisteja, jotka ovat ihan hyviä, mutta ei ole PMMP:tä voittanutta.
Tästä nyt tuli aika videopainotteinen postaus, mutta kun ei nyt kuviakaan ollut. Keskityin puhelimella kuvaamisen sijaan nauttimaan musiikista.
Muistin kyllä minkä takia keikoilla käyn niin vähän. Olen lyhyt ihminen ja nytkin menin seisomaan parin pyörätuoli-ihmisen taakse, jotta näkisin jotakin. Ensimmäisten kolmen kappaleen ajan sain siinä ollakin rauhassa, kunnes viereeni tai oikeastaan eteeni tuli kolme pidempää henkilöä, jotka myöskin tanssivat siinä hiukan liian leveästi kun meinasivat kaatua pyörätuolihenkilöiden päälle. Sain myös muistutuksen lievästä ahtaanpaikankammostani kun yritin suunnistaa ihmismassan keskeltä narikalle.
Näistä muutamasta seikasta huolimatta ei harmita, että lipun ostin ja keikalle menin. Hyvä muisto jäi hyvästä bändistä! Kiitos PMMP! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti