Aluksi ensimmäiset parisataa sivua meni suht koht kepeästi, kun niissä jotain jopa tapahtui ja odotin rikoksen tapahtuvan. Mutta sitten, murhan jälkeen tulevät vajaat 500 sivua. Huh, mitä jaarittelua.
Kirjassa päähenkilönä on siis Rodion Romanovitš Raskolnikov mikä lie. Hän jossain mielentilassa päätyy murhaamaan koronkiskurin, jotta saisi rahaa yms. jolla pärjäisi. Ei rikosta ilman rangaistusta, näinhän se on.
Aluksi minua ihan kiinnosti kirja kun olen venäjän kieltä opiskellut ja muutenkin venäjän kulttuuri yms. on kiinnostanut. Mutta sitten kiinnostus lopahti. Ensinnäkin kieli oli kamalan vaikealukuista. Lauseet ja keskustelut olivat kamalan pitkiä ja välissä oli milloin mitäkin huudahduksia. Ihmisiä oli vaikea oppia muistamaan kun heillä oli milloin mitäkin nimiä, mm. Raskolnikovin kaveria kutsuttiin yleensä Razumihiniksi, mutta välillä joku sanoi häntä Dmitri Prokofitšiksi. Venäjällähän käytetään patronyymejä ja lempinimiä, jonka takia nimet ovat vaikeita.
En sitten tiedä olisiko toinen versio kirjasta ollut parempi, jonka siis on suomentanut joku muu. Vai ovatko kaikki suomentaneet samalla tavalla suoraan pahemmin ajattelematta suomen kielen kielioppeja. Välillä tässä kirjassa oli sulkeissa tekstiä, enkä oikein ymmärtänyt oliko ne keskustelussa tarkoitettu toiselle henkilölle siinä vaiko lukijalle joitakin kommentteja. Kai ne oli olevinaan molempia.
Toista kertaa en aio lukea, mutta onpahan nyt luettu!
Arvosana: ♦
Nimi: Rikos ja rangaistus
Alkuperäinen nimi: Преступление и наказание (Prestuplenije i nakazanije)
Kirjailija: Fjodor Dostojevski
Julkaistu: 1866 (tämä painos 2008)
Kustantaja: Otava
Sivuja: 694
Osallistun tällä kirjalla Venäjää valloittamaan -haasteeseen sekä omaani 100 kirjaa, jotka tulisi lukea ennen kuolemaa -haasteeseen.
