Hiljaisuus oli astetta tylsempi kuin Langennut enkeli ja Riitasointu. Ärsyttävintä ehkä oli se, kun Nora ei muistanut mitään menneestä, mutta lukija kyllä muistaa viime kirjojen tapahtumat. Lähinnä ihmettelin, miksi Noran läheiset jättivät jotain kertomatta tai kertoivat asioita eri tavalla kuin ennen. Mutta nekin selvisivät myöhempää kohden.
Myös jännitystasoa vei pois se, kun lukija tietää jo kuka on Musta käsi. Se paljastui edellisessä kirjassa jo. Kirjassa kuitenkin motiivit pysyvät edelleen loppuun asti tavoittamattomissa, jolloin Fitzpatrivk kietoo langat yhteen taas. Se on minusta kyllä hieno taito saada asiat pidettyä loppuun asti pimennossa ja sitten nivoa ne yhteen järkevästi.
Hiljaisuus eteni minulla vähän tökkien puolivälistä eteen päin, koska alkoi vain kyllästyttämään se kun Nora ei muistanut mitään. Kunnes sitten alkoi taas toiminta loppupuolella. Kirja kuitenkin oli ihan luettava ja se jäi taas jännään kohtaan, enkä osaa yhtään aavistella, mitä seuraavassa ja viimeisessä (höh) osassa tapahtuu.
Mielellään lukisin Fitzpatrickilta muutakin kirjallisuutta, mutta googlettelun jälkeen en löytänyt mistään, onko hänellä tulossa jotakin uutta sarjaa tai ylipäätään mitään enää. Toivottavasti tulee joskus ja luen ne sitten vaikka englanniksi jos eivät suomeksi tule.
Arvosana: ♦ ♦ ♦ ♦
Nimi: Hiljaisuus
Alkuperäinen nimi: Silence
Kirjailija: Becca Fitzpatrick
Nimi: Hiljaisuus
Alkuperäinen nimi: Silence
Kirjailija: Becca Fitzpatrick
Suomentaja: Pirjo Ruti
Julkaistu: 2012
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 334
Julkaistu: 2012
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 334

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti