Alyson Noël: Punaiset tulppaanit

Luin Alyson Noëlin Punaiset tulppaanit ensimmäisen kerran viime vuoden kesällä. Silloin pidin kirjasta ihan ja minusta se oli jotenkin erilainen kirja, koska en ollut lukenut paljoa muuta paranormaalia romantiikkaa. Nyt kun luin uudestaan aikomuksena jatkaa sarjaa eteen päin, ääni kellossa on vähän muuttunut. Pidin kirjasta kyllä vieläkin, se oli ihan kivaa luettavaa ja paranormaalin romantiikan elementit oli selkeät. Jotkin tapahtumat vain olivat niin epätodellisia.

Ever on menettänyt perheensä auto-onnettomuudessa. Itselleen hän sai onnettomuuden myötä kyvyt nähdä auroja, kuulla ajatuksia ja nähdä kuollutta pikkusisko Rileya. Koulussa Ever tapaa salaperäisen Damenin, jonka auraa hän ei voi nähdä ja ajatuksia kuulla. Ever rakastuu Dameniin, mutta tietenkään rakkaus ei ole helppoa ja uhkakuvia on ilmassa.

Niinpä niin, Ever rakastuu Dameniin. Jotenkin se rakastuminen tapahtui niin nopeaa, että se oli epärealistista. Mutta ainahan se näissä on, että rakastutaan nopeasti, mutta tässä se kuitenkin jotekin tökki. Sitten aluksi Damen oli salaperäinen ja vähän vaarallisen oloinenkin, mutta lopussa hän yrittää saada Everin vakuutettua kiltteydestään ja muutenkin loppu oli jotenkin omituinen, kun Damen yritti selittää asioita Everille. Se ei ollut ihan onnistunut kohtaus, vaikka olihan se hyvä, että asiat selvisivät lukijoille.

Noëlin kirjoitustyyli (vai suomentajan?) vähän häiritsi. Välillä Everin dialogit oli kirjoitettu puhekielellä "sä", "mä" ja välillä kirjakielellä "minun", "sinun". Damen taas puhui aina kirjakielellä. Välillä teksti kuitenkin tuntui aika luontevalta, mutta välillä tuli pieniä tökkäisyjä.

Tämän kirjan kanssa oli vähän sama meininki kuin Becca Fitzpatrickin Langenneen enkelin kanssa. Loppu oli sellainen, että kirja olisi voinut olla yksittäinen teos eikä jatkua sarjana. Mutta enpä osaa odottaa seuraavan kirjan tapahtumista mitään. Onkohan tämä kaikkien sarjojen aloitusosien juttu, että sen suurempaa koukkua ei jää? Punaiset tulppaanithan aloittaa Kuolemattomat-sarjan, joka on kasvanut kuusiosaiseksi sarjaksi.

En tiedä, oliko tämä Noëlin esikoisteos, mutta toivon hitusen, että seuraava osa olisi parempi. Jos vuosi sitten olisin kirjoittanut arvion, se olisi ollut varmasti positiivisempi. Nyt blogin myötä olen kuitenkin oppinut vähän kriittisemmäksi ja huomioimaan eri asioita lukiessa. Ei tämä kirja kuitenkaan huono ollut, vähän vain olisi ollut paranneltavaa. Mutta tykkään kirjan ulkoasusta!

Arvosana: ♦ ♦ ♦

Nimi: Punaiset tulppaanit
Alkuperäinen nimi: Evermore
Kirjailija: Alyson Noël

Suomentaja: Sirpa Meripaasi
Julkaistu: 2011
Kustantaja: Otava
Sivuja: 335