Langenneessa enkelissä jäi muutama kysymys leijumaan ilmaan, mm. se, mikä Patchin oikea nimi onkaan. Tähän saatiin Riitasoinnussa vastaus, niin kuin arvelinkin. Patchin työkuviot eivät siltikään selvenneet. Jos olisi lukenut Riitasoinnun ensin, ei olisi mitään hajua siitä, olisiko Patch koskaan ollutkaan missään töissä. Tässä siitä ei mainittu sanallakaan.
Mietin aluksi, mitä Fitzpatrick on keksinyt tätä kirjaa varten. Pakkohan tämänkin on jatkaa samaa linjaa kuin Langennut enkeli. Jatkoihan se, tässäkin on trillerimäisiä piirteitä ja välillä luinkin kirjaa eteen päin hengittämättä. Minut kun saa niin helposti vedettyä hyvien kirjojen sisään mukaan. Loppuratkaisua osasin epäillä ennen kuin se selkeni, mutta yllätyksiäkin siellä oli. Motiiveja en ollut pähkäillyt, Fitzpatrick osasikin lopussa kaikki langat vetää yhteen. Riitasointu myös loppui erittäin jännittävään kohtaan, jonka takia tajuaa sarjan jatkuvan. Langenneen enkelin loppu oli sellainen, että siitä ei oikein tiennyt jatkuuko se vai ei. Olisi voinut yhtä hyvin olla yksittäinen kirjakin. Hyvä kuitenkin, että jatkui!
Tämä sarja on kyllä vetäissyt minut täysin mukaansa ja koko ajan haluan vain lukea lisää ja lisää. Seuraava osa pitäisi saada heti kun edellinen näyttää tekevän loppuaan. Suosittelen kyllä tätä sarjaa ihmisille, jotka pitävät paranormaalista romantiikasta mutta ovat kyllästyneitä vampyyreihin. Kannattaa myös lukea sarja oikeassa järjestyksessä ehdottomasti!
Arvosana: ♦ ♦ ♦ ♦ ♦
Nimi: Riitasointu
Alkuperäinen nimi: Crescendo
Kirjailija: Becca Fitzpatrick
Nimi: Riitasointu
Alkuperäinen nimi: Crescendo
Kirjailija: Becca Fitzpatrick
Suomentaja: Pirjo Ruti
Julkaistu: 2011
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 327
Julkaistu: 2011
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 327
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti